25. syyskuuta 2011

Hard work never killed anybody, but why take a chance?

Huomenna se alkaa, nimittäin viimeinen työviikko. Parastahan siinä on se, että vielä torstaina aamupäivällä minulle luvattiin työsopimukseen jatkoa. Torstaina lounaan jälkeen sitten tuli info, että ei jatketakaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mun sopimus on ollut että maksimissaan 50h/kk maksetaan palkkaa ja mulla on tälle kuulle tullut tunteja jo 80 ja ens viikolla tulee vielä reilu 10 lisää, eli into mennä huomenna töihin on aika pieni. Pomo kyllä lupasi että saan korvauksen kaikista tunneista, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Perjantain pidin vapaata ja käytinkin päivän aikalailla uuden työpaikan ettimiseen. Hakemuksia en kyllä laittanut yhteenkään paikkaan, sillä en oikein löytänyt mitään sellaista työpaikkaa mikä ois ollu et "Tonne mä haen ja haluan päästä!". Zeppeliinin kyl haettiin muutamiin kauppoihin myyjää ja vaikka mulla nyt ei olekaan merkonomin papereit ja en tunne muotia kovinkaan hyvin, niin ehkä vois miettiä myös semmosta duunia. Tai sitten haen ihan pokkana töihin Konffaan joka on mun tän hetkisen työpaikan pahin kilpailija :D

Noh, ens viikon jälkeen meen työkkäriin ilmottautumaan työttömäks työnhakijaks, ni pitää kattoa jos sielt sais jotaa vinkkei uudeks työpaikaks. Kaikki työnantajat kun ei halua ilmotusta laitettavaks nettiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit tervetulleita. Muistathan kuitenkin, että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin silloin voi hyvin olla myös hiljaa. :)

Sanavahvistus käytössä kaikissa kommenteissa ja yli 28 päivää vanhoissa teksteissä kommentit tulevat näkyviin heti kun olen ne hyväksynyt.