Olen ollut..

Sosiaalisessa mediassa on viime aikoina liikkunut haaste, jonka tarkoituksena on ollut listata ensimmäiset seitsemän työtä joita tehnyt. Aloin miettimään asiaa ja vaikka ikää mulla onkin jo 33, niin en mitenkään saa seitsemää työpaikkaa kasaan. Paitsi jos lasken mukaan myös kaiken vapaaehtoistyön ja työssä oppimiset opintojen ajoilta.

Ajattelin tähän kuitenkin kasata kaikki työt mistä olen saanut rahallista korvausta, ts. palkkaa tai korotettua päivärahaa, ja kertoa mitä tein.

1. Nuorten työpajan työntekijä
Ensimmäinen työpaikkani asuessani Haminassa. Työnkuvaan kuului erinäiset palvelut mitä asiakkaille tehtiin, siivousta, kaupassa käyntiä, muuttoja, ompelutöitä. Lisäksi hoidin laskutusta, leirivälinevuokrausta ja myin pajalla tehtyjä tuotteita.

2. Koulunkäynninavustaja
Koulunkäynninavustajana olin noin 1,5 vuoden ajan samassa koulussa Haminassa. Olin sekä normaalissa luokassa kuin pienluokassa, opettajan apuna ja oppilaita avustamassa. Välillä toimin myös opettajien sijaisena. Oppituntien ulkopuolella valmistelin tunneilla tarvittavia materiaaleja ja aina aika ajoin olin myös avustamassa iltapäiväkerhossa.

3. Liikenteenohjaaja
Olin vuoden 2008 Qstockissa vapaaehtoisena ohjaamassa liikennettä. Se sitten poiki minulle myös ihan palkallisen keikan ohjaamaan liikennettä saman kesän Jalometallin aikaan. Pääasiassa siis seisoin monta tuntia paikallani ja varmistin, että alueelle ei tullut sellaista väkeä autoillen joilla ei ollut kulkulupaa.

4. Kongressiassistentti
Matkailualan opintojen jälkeen työllistyin muutamaksi kuukaudeksi Oulun yliopiston kongressipalveluihin, jossa myös suoritin viimeisen matkailualan työssä oppimisen. Työnkuva oli suhteellisen laaja. Kongressien suunnittelua, graafisten materiaalien tekoa, markkinointia, kongressien verkkosivujen tekoa, palavereja, ja toki sitten kongressien aikaan asiakaspalvelua. 

5. Projektiassistentti
Melkein vuoden työttömyyden jälkeen pääsin jälleen mukaan työelämään kun pääsin työelämävalmennukseen Konffaan. Konffa on siis yritys, joka järjestää konferensseja ja erilaisia tapahtumia ympäri Suomen. Pääasiallisesti olin tosiaan assistentti, eli avustin kaikessa mitä piti tapahtumien eteen tehdä ja vastailin puhelimeen. Pääsin kuitenkin myös tekemään graafisia materiaaleja, ja kävin myös Joensuussa yhden tapahtuman tiimoilta.

6. Henkilökohtainen avustaja
Olin eräässä kaupungin päiväkodissa lapsen henkilökohtaisena avustajana. Aivan ihana lapsi olikin. Toki välillä oli sellaisiakin työpäiviä, että hän ei ollut paikalla, niin silloin olin muidenkin lasten kanssa. Työpäivät sisälsivät mm. leikkimistä lasten kanssa, ruokailussa avustamista ja valvoinpa myös lasten päiväunia.

Melkein sain seitsemän kasaan. Jos lisäisin vielä ne vapaaehtoishommat, saisin kasaan 9 työtä. Mitä vapaaehtoishommia olen sitten tehnyt? No, kuten jo mainitsin aiemmin, niin olen ollut Qstockissa liikenteenohjaajana. Lisäksi olen ollut The Irish Festival of Oulu festarityöntekijänä vuosina 2009 ja 2010. Ja viimeisin vapaaehtoishomma oli tämän vuoden Vectoramassa, jossa olin infotäti.

Tällainen on minun työhistoriani. Ja toivon että jossain välissä saisin ilman vapaaehtoishommiakin sen seitsemän työtä kasaan.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin

Tänään oli yksi rankimmista päivistä viime vuosien aikana. Oli nimittäin aika laskea rakas mummini viimeiseen lepopaikkaan.

Lepää rauhassa rakas mummini
11.8.1920 - 20.4.2015

Mummi eli pitkän elämän, 94 vuotta. Hän näki ja koki sinä aikana paljon. Sota, rakkaus, lapset, lapsen menetys, lapsenlapsia, papan kuolema. Mummi asui pitkään kotona, kunnes hän oli siinä kunnossa, ettei enää selvinnyt yksin arjessa. Onneksi hän pääsi muuttamaan aivan ihanaan Saarela-kotiin, jossa asui viimeiset elinvuotensa.

Mekko ja neule Seppälä Woman | Legginsit H&M

Muistan kun olin lapsi/nuori ja kävin mummin luona. Hän kertoili tarinoita sota-ajoista ja matkoistaan ulkomaille. Mummi myös aina piti huolen siitä, että hänen luotaan ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.



Nyt minulla ei ole enää isovanhempia elossa, mutta onneksi muistot eivät koskaan kuole.

#tbt

Avaa tietokoneesi kuvatiedostot. Valitse kansioista järjestyksessään viides. Avaa se. Valitse kansion viides kuva ja kerro tarina sen takaa.

Bongasin ylläolevan haasteen Nooran blogista. Suuntasinkin heti oman koneen kuvakansioon ja ohjeiden mukaan sieltä löytyi alla oleva kuva.

Kukkia ja suklaata

Kuva on otettu 6.9.2012 kun tulin pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen kotiin. Olin Jakelle valitellut pitkin päivää kuinka tympäsee kun pitää jäädä ylitöihin, niin Jake oli sitten päättänyt piristää päivääni. ♥

T niin kuin työtön

Tänään oli viimeinen työpäivä Konffassa. Puoli vuotta siellä aikaani vietin ja siihen aikaan sisältyy kaikkia kivoja asioita. Toki oli niitä huonojakin asioita, mutta ei niitä jaksa muistella :D

Työpisteeni :)

Syksy oli tosi kiireistä aikaa tapahtumien osalta. Heti elokuussa oli kaksi suurta tapahtumaa, toinen Oulussa ja toinen Turussa. Lokakuussa olleet Valtakunnalliset yrittäjäpäivät työllisti koko syyskuun ja lokakuun alun. Samaan aikaan myös järjesteltiin Kaleva-konsernin uuden painotalon avajaisia joka oli marraskuun alussa. Marraskuun puolessa välissä oli Joensuun reissu LUOTU-päivien merkeissä ja SystemaExpo seuraavalla viikolla Oulussa. Ja joulukuussa sitten kaivosalan ihmiset kokoontui Oulun yliopistolle SUSMP'12-kongressiin. Syksyn aikana myös lanseerattiin uusi ohjelmapalvelu, Murhamysteeri! Niin ja olihan marraskuun lopussa myös Oulun yliopistolla yksi päivän mittanen tapahtuma, jossa kerrottiin Oulusta kongressien ja suurkokousten pitopaikkana.

Näkymä työpisteeltä Oulun kaupungintalolle. Tulee ikävä tätä näkymää.

Näiden asiakastilaisuuksien lisäksi meillä oli myös omiakin tapahtumia. Yhteisiä lounashetkiä joko niin että käytiin muualla syömässä tai toimistolla nyyttärimeiningillä, pikkujoulut 60's teemalla, tutustuminen Limingan tapahtumapaikkatarjontaan (tästä tulossa postaus myöhemmin), juhlittiin synttäreitä, jne.

Raclettea lounaaksi, noms!

Viimeisen puolen vuoden aikana sain tutustua ihaniin tyyppeihin, opin uusia juttuja niin itestäni kuin muutenkin, koin kivoja asioita ja sain tärkeää työkokemusta ja aiheen päivittää ansioluetteloni.


Kiitos ihanat Konffalaiset! Mä tiedän että te kuitenki luette tämän :D

Memory lane~

Olen nähnyt vastaavia haasteita monissa blogeissa, mutta en ole jaksanut aikaisemmin haastaa itseäni. Nyt sitten ihanan suloisen Nonnun blogissa oli tämä ja jotenkin sain sellaisen kivan aha-elämyksen ja tässä sitä nyt sitten ollaan vastaamassa haasteeseen :D Toki hieman muunneltu, mutta who cares if I don't..

10 vuotta sitten (19-vuotiaana)
1. Asuin Haminassa
2. Olin aloittanut datanomin opinnot
3. En ollut onnellinen vaikka muuta väitin
4. Sain ihania kavereita joiden avulla selvisin seuraavista 3 vuodesta
5. Kaveri aivopesi Harry Potter-faniksi

5 vuotta sitten (24-vuotiaana)
1. Kyllästyin elämään narsistisen valehtelijan kanssa
2. Muutin takaisin Ouluun
3. Olin jälleen onnellinen
4. Jouduin luopumaan kissoistani
5. Minusta tuli (kummi)täti ihanalle pikku prinssille

3 vuotta sitten (26-vuotiaana)
1. Tutustuin Jakeen
2. Olin 2. vuoden opiskelija matkailualalla
3. Kävin Saksassa opintomatkalla
4. Opiskelin iiriä
5. Päätin siirtyä Livejournalista Bloggeriin

1 vuosi sitten (28-vuotiaana)
1. Sanottiin Jaken kanssa "Tahdon!"
2. Valmistuin matkailuvirkailijaksi
3. Vietin 28-vee synttärit Italiassa
4. Olin töissä Oulun Yliopiston kongressipalveluissa
5. Jäin työttömäksi

Kuluneen vuoden aikana
1. Minusta on tullut täti ihanalle prinsessalle
2. Olen saanut uuden työpaikan
3. Olen käynyt silmien laserleikkauksessa
4. Ottanut itseäni niskasta kiinni ja käynyt terveystarkastuksessa ja hammaslääkärissä
5.Katsonut paljon eri ohjelmia maratonina

Viimeisen viikon aikana olen
1. Lyönyt päätä seinään muutamien työhommien takia
2. Käynyt kahvilla kaverin kanssa
3. Varannut ajan kampaamoon
4. Tutustunut Jaken kolmeen siskoon joita en ole aikaisemmin nähnyt
5. Yskinyt ja niiskuttanut

ikävöidä 1. kaivata, haikailla 2. tuntea ikävää

Päivä 28 – Ikävöin

Ikävöin aikaa jolloin molemmat mummini olivat vielä kunnossa.

Toinen mummini, isän äiti, on ollut sateenkaaren tuolla puolen jo 8 vuoden ajan. Sitä ennen hän oli useamman vuoden alzheimerin taudin takia palvelukodissa ja ei oikein muistanut asioita oikein. Mutta ikävöin aikaa joka oli kauan ennen hänen sairastumistaan alzheimeriin. Hän asui vain kilometrin päässä ja aika useinkin peruskouluaikaan, varsinkin ala-asteella, saatoin koulupäivän jälkeen mennä hänen luokseen kylään, odottelemaan että isä ja äiti pääsevät töistä ja tulevat hakemaan minut kotiin. Siellä sitten olikin aina tarjolla lettuja. Mummin tekemät letut on ihan maailman parhaimpia edelleenkin! Valurautapannu, voissa paistettuna ja ihanat pitsireunat. Slurps!

Äitini äiti on tällä hetkellä palvelukodissa ja hänellä on alzheimerin tauti. Ikää 91. Hänellä alkoi muisti heikkenemään vasta muutamia vuosia sitten ja nyt hän on ihan sekaisin (luulee omien vanhempiensa edelleen elävän, jne.). Mutta kun ajat olivat vielä paremmat hänen luonaan oli todella mukava käydä. Hän kertoili usein tarinoita sota-ajoista. Mummi oli kuitenkin kokenut talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan kauhut. Mummi tykkäsi myös kertoilla matkoistaan serkkunsa (?) kanssa Albaniaan ja Laatokan luostariin ja en edes muista missä kaikkialla mummi on matkustellut. Ja myös täällä mummolassa oli takuuvarmasti aina joitain herkkuja tarjolla.

Happy birthday to me..

Päivä 18 - Mieluisin syntymäpäiväni

En oikein osaa päättää kahden ihanan syntymäpäivän välillä, että kumpi on mieluisampi. Kerronpa siis molemmista :)

27-vee synttärit vietin Jaken kanssa Saariselällä kylpylä-hotellissa. Käytiin Kaunispäätä ihastelemassa ja kävelemässä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Käytettiin hyväksemme kylpylää, kävin myös kasvo- ja jalkahoidossa. Ja illalla tietenkin käytiin hotellin raflassa syömässä oikein hyvää ruokaa. Synttärikakun sijaan söin silloin elämäni ensimmäisen kerran creme bruleeta. Oli muuten hyvää, nom!

28 kun täytin, niin olin silloin ihan toisella puolen maailmaa. Tai no ei nyt ihan toisella puolen maailmaa vaan Eurooppaa. Eli Italiassa. Päivä ei ehkä ollut se kaikista ihanin, vettä satoi melkein koko päivän. Mieluisaksi päivän kuitenkin tekee se, että vietimme sen Jaken kanssa Torinossa. Käytiin Museo Egiziossa (Egypti-jutut ♥), kierreltiin ihmettelemässä Torinon rakennuksia, ... Oli kiva päivä!

kuva: we♥it.com

Noiden synttäreiden kesken siis taistelu "mieluisin"-tittelistä. Kumpi teidän mielestänne ansaitsisi sen?

Muistoja

Päivä 17 - Mieluisin muistoni

Miten määritellään "mieluisin" kun mieluisia muistoja on niin useita. Niistä monista on niin vaikea valita sitä mieluisinta, niin voisin tehdä listauksen muutamista.

• Jaken tapaaminen/ensitreffit
• matkailuopintojen aikaiset opintomatkat Tallinnaan ja Saksaan
• kun kuulin siskoni odottavan ihanaa kummipoikaani
• kun näin kummipoikani ensimmäisen kerran
• kun muutin takaisin Ouluun
• valmistuin matkailuvirkailijaksi
• kun kävimme Jaken kanssa ostamassa tulevan vihkisormukseni

Tuossa nyt muutama. Kuten näkee, niin monikin noista on todella ihania muistoja ja niistä on sitä mieluisinta vaikea valita. Jos kuitenkin yksi pitäisi noista valita, niin ehkä se olisi tuo ensimmäinen, eli ensitreffit Jaken kanssa.

kuva: weheartit.com

Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana aina..

Luettuani Tyttö, sinä olet läski blogia, ajattelin kertoa omasta elämästäni ylipainoisena.

Olen ollut syntymästäni saakka ylipainoinen. Kun olin pieni, en edes taaperoikäinen, neuvolantäti oli sanonut äitille, että minun ruokailua voisi rajoittaa ja vähentää, sillä olin ylipainoinen. Äitini ei rajoittanut, sillä hänen mielestä kasvava lapsi tarvitsee ruokaa silloin kun lapsi on nälkäinen. Lapsena sain syödä karkkia ja herkkuja milloin halusin, vaikka minulla muka oli karkkipäivä vain kerran viikossa. Koko peruskoulun ajan olin luokallani se ylipainoinen rillipää jota kiusattiin. Yläasteella kiusaaminen vain paheni kun en pukeutunut viimeisimpään muotiin, en meikannut, tupakoinut, ryypännyt, seurustellut, .. Lohdutin itseäni  herkuttelemalla.

Kasiluokalla painoni hieman tippui kun intouduin luistelusta. Kävin säällä kuin säällä läheisellä kentällä luistelemassa kavereiden kanssa. Välillä ihan vaan luisteltiin, välillä pelattiin jääkiekkoa. Kasi- ja ysiluokan välisenä kesänä tuli pyöräiltyä paljon, jonka avusta myös sain painoani tippumaan. Ysiluokalla kuitenkin kiusaaminen jatkui ja tällä kertaa mukaan tuli yksi syy lisää kiusata: ystävystyin erään tytön kanssa joka kuunteli metallimusiikkia ja pukeutui mustaan ja mullahan alkoi myös tyyli muuttumaan. En ollut enää pelkästään muotitiedoton, rillipää ja läski, olin muotitiedoton, rillipää, läski ja saatananpalvoja. Painoni alkoi pikkuhiljaa taas nousta.

Ysiluokan jälkeen mun kiusaaminen loppui. Menin kymppiluokalle jossa tutustuin aivan ihaniin uusiin tyyppeihin. Luokalla oli kyl myös heitä, jotka olivat minua kiusanneet yläasteella, mutta jotenkin hekin ymmärsivät, että ei minua enää kannata kiusata. En siis enää kiusaamisen takia lohduttanut itseäni herkuttelemalla. Mutta painoni ei tippunut. Eikä noussut. Kymppiluokan jälkeen kun lähdin lukioon, painoa oli 20 kiloa ylimääräistä, eli painoin noin 80 kiloa.

Lukion aikaan painoni ei noussut. Mutta kun jätin lukion kesken ja muutin Haminaan, painoni alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Ruokana oli aika usein pizzaa tai hampparia tai jotain muuta ei-niin-terveellistä. Exäni, jonka takia siis Haminaan edes alunperin muutin, rajoitti myös liikkumisiani ja elämääni. En saanut esim. lenkille lähteä ilman häntä, en saanut oikeastaan tehdä mitään ilman häntä tai hänen lupaansa. En aikoinani tiedostanut sitä, mutta nyt tiedostan, että kärsin Haminassa masennuksesta ja se laittoi minut syömään vain huonommin ja huonommin. Haminassa lihoin 50 kiloa. Painoin siis 130 kiloa, ellen enemmänkin, kun muutin takaisin Ouluun.

Muutettuani takaisin Ouluun, muutin ruokailutottumukseni ihan kokonaan. Jätin hampurilaiset vähemmälle, karkit ja muut herkut vähemmälle ja aloin/sain alkaa syömään kunnollista kotiruokaa joka päivä. Aloitin myös lenkkeilyn. Paino tippui noin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Oloni parani huomattavasti.

Rakastuin. Petyin. Olin yksinäinen. Lohdutin itseäni herkuilla. Paino alkoi taas nousemaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin tutustuin Jakeen. Jakeen joka halusi hemmotella minua hyvillä ruuilla ja herkuilla. Paino nousi takaisin sinne 120 kiloon.

Viime maaliskuussa päätimme Jaken kanssa aloittaa vähähiilarisen ruokavalion, tai ainakin poistaa pasta, peruna ja riisi ruokavaliosta. Karkitkin onnistuin jättämään pois ja pahin paheeni maitosuklaa vaihtui tummaan 86% suklaaseen. Heinäkuuhun asti kaikki meni hyvin, vaikka välillä tulikin pieniä lipsahduksia, mutta painoa oli ennen Italian reissua 10 kiloa vähemmän kuin maaliskuussa. Italiassa ruokavalio oli pastaa, vaaleeta leipää, tomaattia, kesäkurpitsaa, .. Tuota luokkaa ja paino tippui 2 kiloa lisää. Italian reissun jälkeen tuli enemmän ja enemmän lipsuttua. On syöty perunaa, pastaa, riisiä, herkuteltu karkilla, jäätelöllä, leivoksilla, .. ja Italian reissun aikana lähteneet kilot on tullu takas. En anna sen kuitenkaan masentaa.

Unelmana olisi, että joskus vielä painan 80 kiloa. Siihen painoon olisin tyytyväinen. Normaalipainoinen olisin jos painaisin jotain välillä 60-70 kiloa pituuteni ollessa 167cm.

Ja loppuun kevennykses Jukkapojan Pläski-biisi Pihtiputaan kuoron laulamana :)

Muistoja lapsuudesta..

Jokin aika sitten osallistuin Facebookissa 30 Day Movie Challengeen ja siellä oli yhden päivän kohdalla "First movie you ever remember watching" ja aloin sitten miettimään, että mikäköhän. Monia elokuvia tuli mieleen, joista sitten piti valita yksi joka olisi mahdollisesti se ensimmäinen. Päädyin "The Secret of NIMH" -elokuvaan. Se oli aikoinaan ihana mutta samalla niin pelottava. Varsinkin rotat ja se pöllö sai mut pelkäämään. Mutta rouva Brisby oli rohkea! Ihailin häntä. Ja se varis oli ihanan höppänä. Ja koska traileria en saa laitettua tähän esille (embedding disabled by request), niin tässä linkki siihen. Mutta kuvan saa aina laitettua :P

Toinen muisto lapsuudesta tuli mieleen, kun tuossa jokin aika sitten käytiin Jaken kanssa Anttilassa katselemassa leffahyllyjä ja siellä näin Sandybell DVD-boxin! Lapsena omistin pari eri Sandybell-leffaa VHS:nä ja katsoin ne niin monta kertaa, että nauhat melkein kuluivat loppuun. Katselin ihan lumoutuneena sitten Anttilassa tuota boxia ja jopa mietin sen ostamista, mutta jätin sen kuitenkin vielä hyllyyn odottelemaan. Siinä olisi kaikki jaksot/leffat, myös ne mitä ei Suomessa ole aiemmin ollut saatavilla. Ainoa vika siinä vain on se, että puhe on japaniksi! :D Oon nimittäin tottunut siihen, että Sandybell puhuu ruotsia.



Muitakin lapsuusajan sarjoja/leffoja joista on hyviä muistoja on monia. Maija Mehiläinen, Tao Tao, Tohtori Sykerö, Barbapapa, TMNT, Snorkkelit, Smurffit, yms. Mutta nuo kaksi ovat kyllä sellaisia, mitkä pysyvät mielessä aina!

Millaisia muistoja teillä lukijoilla on lapsuudesta sarjojen/leffojen osalta?