Päiväni murmelina

Yksi postaus mitä minulta on aina aika ajoin toivottu, on päivä kanssani. Nyt sitten pääsette katsomaan, millainen päivä minulla on tänään ollut. Ihan kaikesta en kuvaa muistanut ottaa, mutta sentäs muistin edes jotain kuvata :D


Herätys mulla on joka aamu kello 6.16, niin tänäänkin. Ensimmäisenä hieman vaatetta päälle ja sen jälkeen pisulle ja pesulle. Hampaiden pesun jälkeen aika tehdä aamupuuro ja keittää aamukahvit. Tänään pääsin aamupuuron ja -kahvin jälkeen noin 7.10 pukemaan loputkin vaatteet päälle. 7.20 tarkistin onhan koulukamppeet mukana ja 7.25 lähdin suuntaamaan bussipysäkille, josta sitten klo 7.35 bussi noukki kyytiin keskustaan. Keskustassa vielä jouduin vaihtamaan bussin sellaiseen jolla pääsin kouluun.


Koulussa olin noin 8.18 ja päivän tunnit alkoi 8.30, kuten joka päivä. Ensimmäinen kahvipaussi oli reilun tunnin päästä. Kahvitauon jälkeen jatkettiin vielä toinen reilumpi tunti ja sen jälkeen ruokkis. Ruokkiksen jälkeen jalkauduttiin pareittain tekemään katugalluppia terveydestä ja siihen meille oli varattu aikaa tunti. Minä ja parini jalkauduimme OSAOn ja OAMKin opiskelijoita ja opettajia haastattelemaan ja lisäksi teimme vielä pikaisen puhelin-, netti- ja tekstiviestigallupin. Tulokset sitten koottiin ja me teimme tuollaisen hienon miellekartan. Jossain välissä päivää kun jonottelin vessaan, päädyin myös ottamaan peiliselfien. Ihana palapeili aiheuttaa sen, että näyttää kuin muutama osa kehosta olisi epämuodostunut :D

Koulupäivä päättyi noin 14.30 ja suuntasin ensimmäiseen bussiin millä pääsisin keskustaan. Keskustassa olin noin 14.45 ja näin ollen oli hyvin aikaa odotella kotin tuovaa bussia ja meninkin Stockmannille. Ja eipä sitä Stokkalta päässyt ilmaiseksi pois, tuli nimittäin ostettua itselle reppu! Parin viikon ajan kun kulkenut olkalaukun kanssa jossa painavaa tavaraa, niin vasen hartia alkanut kiukuttelemaan. Jotta ei enää tarvitse hartioita kiusata, niin päätin että reppu tulkoon käyttöön. Ostin mustan Eastpakin. Kotona olin noin 15.30. Siinä olikin sitten hyvin aikaa syödä välipala ja surffailla netissä ennen kuin oli aika lähteä..


..Ranskan kurssille! Tänään siis alkoi ranskan kurssi Oulu-opistolla. Oon lukenut ranskaa lukiossa ja jo vuosia tehnyt mieli aloittaa opinnot alusta. Nyt sitten vihdoin ja viimein tartuin tilaisuuteen. Tunti oli kello 17-18.30 ja sen jälkeen suunnattiin Jaken kanssa Prismaan ruokaostoksille. Kotona oltiin n. 19.30 ja kun oltiin ruokaostokset purettu jääkaappiin, päätimme syödä iltapalan. Iltapalan syömisen jälkeen aloin muokkaamaan kuvia (Lomogram) tätä postausta varten ja myös toki kirjoittamaan tätä. Olemme myös tässä samalla katsoneet Castlea. Vielä yksi jakso Castlea ja sitten onkin iltapesun, iltasadun ja nukkumisen aika!

Ennen ja jälkeen silmäleikkauksen

Sain viikonloppuna Jenniltä kommenttia ja toiveen tästä nyt kirjoitettavasta aiheesta. Olen kirjoittanut aiemmin jo kolme postausta aiheesta (1, 2 ja 3), mutta ehkä te vielä jaksatte lukea tämän kun tulee tässä kuitenkin uusiakin asioita esiin. Keskityn tässä kuitenkin aikaan ennen ja jälkeen leikkauksen, eli itse leikkauksesta en kirjoita vaan siitä pääsee lukemaan tuosta ensimmäisestä linkistä. Parhaimmat vihjeet korostan paksummalla tekstillä.

Alla Jennin kommentti kokonaisuudessaan.

Oon seurannu sun blogia jo jonkin aikaa ja tykkään sun kirjoitustyylistä ja aiheista joista kirjoitat! Mulla olisi pieni pyyntö: Voisitko näin kommenttiboksissa tai ihan postauksessa kertoa vielä tuntemuksia silmien laserleikkauksen jälkeen? Onko silmät olleet vielä kuivat? Onko näkö pysynyt hyvänä? Onko ollut mitään muita haittavaikutuksia leikkauksesta? Olen itse menossa leikkaukseen ja sen vuoksi kiinnostaa tämä asia! Myös muut vinkit leikkaukseen valmistautumiseen kelpaavat toki :) Luin juuri uudelleen sun aiemmat postaukset silmien leikkauksesta ja varsinkin leikkauksen vaiheiden kuvaaminen oli mulle hyödyllinen, vähän helpottaa jännitystä, kun tietää mitä odottaa!

Aloitetaanpa ihan alusta, eli siitä kun sain lasit. Olin silloin 10-vuotias ja aluksi lasit oli ihan vain lukulasit, eli niiden käyttö unohtui todella helposti. Olisinkohan ollut viidennellä tai kuudennella kun minulle sitten määrättin silmälasit pidettäväksi ihan koko ajan, sillä näköni oli heikentynyt enemmän. Siitä sitten alkoikin alamäki ja näkö huononi entisestään ja sainkin tasaisin väliajoin uudet silmälasit vahvemmilla voimakkuuksilla. Ja toki kaupanpäälle vielä kärsin hajataittoisuudestakin, eli jos olin liian kauan aikaa ilman laseja niin lopputuloksena oli pääkipu. Kesällä 2012 oli aika hankkia uudet lasit ja vaikka linssit olivat ohennetut, oli niiden paksuus niin shokeerava että meinasin pyörtyä. Lasireseptissä oli merkattu miinuksia molempiin silmiin 5 ja lisäksi vielä molemmissa silmissä hajataittoa 3-4 välillä. Ne kun sitten laskee yhteen, oli miinuksia yhteensä yhdessä silmässä 8-9. Alettiinkin sitten miettimään mun vanhempien kanssa jos menisin silmien laserleikkaukseen.

Kotona leikkauksen jälkeen suojalasit päässä :D

Ensin toki piti selvittää, että onko silmäni edes leikkauskelpoiset ja laitoinkin sekä Oulun Mehiläiseen että Terveystaloon kyselyä jossa kerroin kuinka huono näkö oli ja sitten jäinkin odottelemaan vastauksia. Suhteellisen nopeasti tuli molemmista paikoista vastaus ja kauaa ei tarvinnut miettiä kumpaan paikkaan menen jatkotutkimuksiin. Mehiläisestä nimittäin tuli vastaus, että mulla liikaa hajataittoa ja silmäleikkaus melkein mahdoton ja Terveystalolta tuli taas viestiä, että hajataitto ei ole automaattisesti este leikkaukselle. Heinäkuun lopussa suuntasin Terveystalolle optikon luo ja siellä tehtiin ihan täydellinen silmien tutkimus. Älyttömästä hajataitosta huolimatta mun silmien sarveiskalvon paksuus oli enemmän kuin tarpeeksi, joten leikkaus pystyttäisiin tekemään. Siinä sitten varattiin aika ja koska olisin leikkaushetkellä työelämässä, suositeltiin leikkausta torstaiksi, jotta saisin rauhassa silmiä lepuuttaa viikonlopun ylitse. Silmäleikkauksen jälkeen siis saa sen leikkauspäivän ja seuraavan päivän leikkauksesta sairaslomaa ja koska perjantaisin ei ainakaan silloin tehty silmäleikkauksia, niin tuo torstai siksi leikkauspäiväksi.

Leikkausta edeltävänä päivänä menin nukkumaan hyvissä ajoin, jotta silmät saisivat rentoutua ja en olisi itsekään ihan väsynyt. Ennen leikkauspäivää en ollut kovinkaan paljoa jännittänyt, mutta sitten leikkauspäivänä se jännitys alkoi. Onneksi leikkaus olikin heti aamusta ja onneksi leikkauskäytäntöön kuuluu tarjota esilääke, eli rauhoittava. Se auttoi vähentämään jännitystä ja kun leikkauksen jälkeen pääsin kotiin, niin sen rauhoittavan väsyttävä ominaisuus iski ja sen ansiosta sitten sainkin hyvin nukuttua päikkärit ja silmätkin tykkäsi kun saivat levätä. Mitäs tästä opimmekaan? Se rauhoittava kannattaa siis ottaa jos sellaista tarjotaan!

Jokaisessa leikkauspaikassa on erilaiset käytännöt siinä, että kuinka nopeasti leikkauksen jälkeen kotiutetaan. Jossain paikoissa pääsee lepäilemään pimeään huoneeseen muutaman tunnin ajaksi, joissain taas kotiutetaan heti leikkauksen jälkeen. Oulun Terveystalossa kotiutus tapahtuu tunnin sisään leikkauksesta, sen jälkeen kun leikkaava lääkäri tarkistanut silmät. Kotiutusta odottaessa kannattaa mennä maksamaan/pyytämään lasku heti! Ei kannata odottaa siihen asti, että lääkäri antaa luvan lähteä kotiin. Siinä kotiutusvaiheessa nimittäin silmät saattavat olla sitä mieltä, että mieluummin pysytään kiinni ja näin ollen ei siis välttämättä se pankkikortin tunnusluvun näppäily onnistu tai lompakon kaivuu, että saisi Kela-kortin sieltä esiin. Kannattaa myös pyytää joku kaveri avuksi kotimatkalle, sillä et todellakaan pysty pitämään silmiä tarpeeksi auki pystyäksesi suuntaamaan siihen oikeaan bussiin joka veisi kotiin. Pahimmassa tapauksessahan vielä se rauhoittavan unettava vaikutus alkaa siellä bussissa ja nukut pysäkkisi ohi. Itse en olisi ilman Jakea päässyt kyllä kunnialla kotiin. Teki vaikeuksia suunnata kotiin Jaken avustuksellakin kun Jake oli auton pysäköinyt vähän kauemmaksi ja siinä sitten kun yritin kävellä sokkona autolle. Toki Jake piti musta kiinni että edes jotenkin osaisin oikeaan suuntaan mennä ja en kävelisi vastaantulevien päälle :D Niin ja antibioottitipat ja kostutustipat kannattaa hakea jo ennen leikkausta jos on saanut reseptin haltuun kun käynyt esitutkimuksessa! Ei siellä apteekissakaan kovin helppoa ole asioida silmät ummessa.

Parhautta kun saa käyttää sellaisia aurinkolaseja kuin itse haluaa ja esteenä ei ole enää lause "ei saa vahvuuksilla linssejä"

Leikkauspäivä leikkauksen jälkeen oli se pahin kun ei tosiaan pystynyt kovin hyvin pitämään silmiä kauaa auki, niin silloin tulikin makoiltua sohvalla silmiä kiinni pitäen. Silmien kannattaakin antaa levätä mahdollisimman paljon. Seuraavana päivänä alkoikin sitten etäisyyksien opettelu uusiksi. Esimerkiksi alaspäin katsottuna jalat näytti paljon pidemmiltä kuin oikeasti olivat, eli maanpintaan oli piiiiiiitkä matka :D Ne asiat mitkä tuntui ennen olevan lähellä olikin kaukana ja toisinpäin. Piti toki myös opetella tiputtelemaan antibiootti- ja kostutustippoja. Vaikka ohjeistus olikin, että antibiootin jälkeen molempiin silmiin 1 tippa kostutustippoja, niin se antibiootti kuivattaa tosi paljon silmää ja ei siis haittaa vaikka kostutusta laittaisikin 2-3 tippaa/silmä. Se ylimääräinen tulee kyllä sieltä sitten pois.

Maanantaina menin sitten töihin ja aamupäivä meni ihan hyvin töitä tehden, mutta sitten iltapäivällä tekstit alkoi vilisemään silmissä, niin lähdin töistä pois vähän aikaisemmin. Silmät saattavat siis kiukutella vielä useamman päivän päästä leikkauksesta ja kannattaakin melkein silmien ehdoilla tehdä töitä. Loppuviikon sitten otinkin töissä vähän rauhallisemmin ja pyrin tekemään enemmän sellaisia töitä joissa ei tarvinnut paljoa tietokonetta katsella.

Kuukausi leikkauksesta oli ensimmäinen jälkitarkistus ja sain lääkekuurin silmiin, sillä ne olivat vielä hieman liian kuivat. Lääke oli voide joka sumensi näön ihan kokonaan, joten jos on ns. sänkylukija, ei kannata voidetta laittaa silmiin ennen lukuhetkeä vaan vasta siinä vaiheessa kun on valmis katsomaan unia.

Ensimmäiset pakkaset sai mut kaipaamaan laseja. Silmät oli kovilla kun ei ollut mitään suojaa edessä ja toki myös pakkanen aiheutti silmien kuivuutta. Silmätippoja siis vaan silmiin!

Puolvuostarkastuksessa todettiin, että mulla on edelleen silmät kuivana ja sain taas uuden lääkekuurin, tällä kertaa antibioottitippoja. Lisäksi todettiin, että oikeassa silmässä on heikompi näkö kuin vasemmassa. Mulla nyt tosin onkin aina ollut vasen silmä se vahvempi silmä, joten ei oikeastaan tullut uutisena. Pääasia kuitenkin, että näkö pysynyt siinä missä tarkoituskin ja sain luvan poistattaa ajokortista merkinnän silmälasien tarpeellisuudesta.

Nyt reilu vuosi myöhemmin näkö on edelleen hyvä. En ole ainakaan huomannut sen huononevan. Lokakuussa mulla oli silmätulehdus ja kävin lääkärissä, niin siellä sitten samalla tutkittiin pikaisesti onko näköön vaikuttanut ja ei onneksi ollut. Kuivuutta mun silmissä on edelleen ja pahimpina pakkaspäivinä olenkin joutunut laittamaan normaalia enemmän kostutustippoja silmiin.

I can see you.. (kuva otettu pari viikkoa sitten kun leikin kameralla :D)

Mainitsin silmieni kuivuuden tässä todella monta kertaa, mutta se koskee vain tosiaan mun silmiä. Jokaisella silmät ovat erilaiset ja kokevat asiat eri tavalla. Eli kaikkien silmät eivät kärsi kuivuudesta sitä paria viikkoa kauempaa leikkauksen jälkeen kun taas osa voi kärsiä silmien kuivuudesta koko ikänsä ilman mitään leikkauksiakin. Kuivuutta ei siis kannata pelätä, sitä vartenhan niitä kostutustippoja on olemassa. Silmät myös tulee olemaan punaiset leikkauksen jälkeen enemmän tai vähemmän aikaa (muutamasta päivästä muutamaan viikkoon), mutta se kuuluu asiaan ja paranemisaikaan. Ei siis kannata mennä silmäleikkaukseen esimerkiksi muutamaa päivää ennen omia häitään, ellei nyt välttämättä halua näyttää kuvissa pirulta.

Toivottavasti tästä on nyt jotain apua Jennille ja muille jotka miettivät silmäleikkausta. Otan mielelläni vastaan lisäkysymyksiä ja niitä voi laittaa joko tähän postaukseen kommenttina tai laittaa tuolla yhteydenottolomakkeella viestiä jos ei halua julkisesti kysyä asioista.

Toivepostaus: Suhtautumisia

Anonyymi kirjoitti aikanaan kommentissaan

Hei! Olen seuraillut blogiasi jonkin aikaan ja tykkään kovasti. Erityisesti ihailen positiivista suhtautumista ulkonäköön ja erityisesti painoon (anteeksi jos ilmaisen asian tökerösti). Itse olen samoissa mitoissa ja voin kateellisena todeta, että omaa elämää ylipainoni häiritsee paljonkin. Ikuisella laihiksella siis, mutta herkkusuu kun olen niin suurta muutosta ei vuosiin ole tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Mietin, haluaisitko tehdä postauksen jossa kerrot suhtautumisestasi ylipainoon ja miten se elämääsi vaikuttaa? Ymmärrän kyllä jos aihe on liian henkilökohtainen julkisesti puitavaksi.

Kuten hänellekin vastasin, niin olen jo aikaisemmin käsitellyt elämääni ylipainoisena, mutta en siinä kuitenkaan kovinkaan paljoa tuonut esiin suhtautumistani ylipainooni ja kuinka se vaikuttaa elämääni.

Olen siis tosiaankin ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen, eli en edes osaisi kuvitellakaan olevani ns. normaalipainoinen tai ainakaan siellä normaalipainon alarajoilla. Mun pituudella (167cm) se normaalipaino sijoittuisi 56 ja 67 kilon välille.

Ylipaino on kuitenkin vaikuttanut mun elämään niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Negatiivisesti siinä mielin, että koulussa olin se luokan läski jota sai kiusata koska eihän läskit nyt mitään tajua. Ja tietenkin mitä enemmän mua kiusattiin, sitä enemmän sorruin herkkuihin ja paino nousi joka vaan lisäsi kiusaamista jne. Jos en olisi yläasteikäisenä liikkunut, olisin varmaan jo silloin paisunut yli satakiloiseksi. En ole voinut myöskään pitää muodikkaita vaatteita aikoinani päällä. Ainakin muutamia vuosia sitten ylipainoisille tuntui olevan vaikeaa löytää sopivia vaatteita, varsinkin Suomessa, ja sopivat vaatteet löyty mulle miesten vaatteista. Nykyään onneksi tilanne on toinen ja isojen tyttöjen vaatteita löytyy myös mun budjettiin sopivia, eli HenkkaMaukasta.

Suurin osa elämästäni on siis mennyt aika negatiivisin mielin ylipainoisena ja moni varmaankin nyt ihmettelee, että miksi en ole tehnyt mitään asian eteen ja luulen että suurin osa näistä ihmettelijöistä on niitä, jotka eivät ole koskaan olleet ylipainoisia, kiusattuja, masentuneita.. eikä ole myöskään elänyt parisuhteessa jossa toinen osapuoli ei pidä siitä jos toinen näyttää kauniilta ja naiselliselta muiden mielestä. Enhän saanut esimerkiksi edes käyttää hajuvesiä ja meikkiä kun asuin Haminassa koska joku olisi saattanut kiinnostua minusta.. En myöskään saanut käydä lenkillä ilman exääni, sillä olisinhan saattanut mennä pettämään häntä jonku toisen kanssa.

No, elämänihän alkoi muttumaan heti kun Haminasta lähdin ja huomattavasti parempaan suuntaan. Ruokailumuutoksilla sain jo paljon painoa pois ja aloin jopa lenkkeilemään kun ei enää tarvinnut keneltäkään pyydellä lupia käydä ulkona. Aloin myös taas käyttämään rahaa kosmetiikkatuotteisiin ja näin ollen tuntemaan itseni naiseksi ja kauniiksi. Tässä vaiheessa oli myös alkanut jo tulemaan kivoja isojen tyttöjen vaatteita ja pukeutumalla niihin tunsin oloni myös jos en kauniiksi niin ainakin nätiksi.

Mutta kaikista eniten mun olotilaan positiivisesti on vaikuttanut Jake. Hänen mielestään olen kaunis tällaisena kuin olen ja häntä ei haittaa mun ylipaino. Toki haluaisin ainakin suurimmasta osasta ylipainoa eroon, mutta ei mulla ole mikään kiire. Olen kuitenkin terve niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

En nyt tiedä oliko tämä kuinka hyvin kattava vastaus, mutta olen valmsi ottamaan vastaan lisäkysymyksiä ja niiden pohjalta sitten teen ihan uuden postauksen.

Saisiko saman suomeksi?

Tähän postaukseen sain idean Ayun kommentista:

Mä olen tässä äskettäin tutustunut muutamaan "puttaalaiseen" ja musta ois niin kiva kuulla lisää kaikista erikoisista sanoista mitä te käytätte siellä päin! se oulun murre on kyllä harvinaisen rentoa (terveisin turun ja tampereen murteita VIHAAVA) :)

Oulun murteelle tyypillistä on lisätä ylimääräsiä vokaaleita ja konsonantteja sopiviin väleihin. Ja mikä on sopiva väli? Noh, sitä ei oikein osaa selittää sillä se on niin synnynnäinen asia, että se on opittu äidin massussa. Mutta esim. kahvi -> kahavi, poliisi -> polliisi, hyvää -> hyvvää, kolme -> kolome, neljä -> nelijä, minuutti -> minnuutti. Mutta, tykätäänpä me myös niitä vähentääkin.  Kaksi -> kaks, pysähdy -> pysähy, on -> o, enemmän -> enemmä,  vähemmän -> vähemmä, jne. Tykätään myös muuttaa kirjaimia toisiksi. Älä -> elä, oikea -> oikia, katsoa -> kattoa, Ruotsi -> Ruotti, jne.

Meillä oululaisilla on myös ihan omia sanoja joillekin asioille. Esim. kuinka moni ei-oululainen tietää mitä känkky/kaenkky meinaa? Tai rotuaari? Käläkättää? Äkätä? Rikkakihveli? Noh, jotta ei tartte metästää oikeit vastauksii ni kerronpa ne: känkky/kaenkky on nimitys kebab-pizzerioille ja niiden listoilta löytyville ruuille, rotuaari on kävelykatu, ihminen käläkättää kun puhuu paljon, äkätä kun huomaa jotakin ja rikkakihveli on roskalapio.

En oikein osaa muuta kertoa tästä ihanasta murteesta, koska mulle tää on niin päivänselvä asia. Mutta jos jotakin kysymyksiä ilmenee, ni kysykää ihmees ni koitan jossakin välissä tehdä uuden postauksen jossa vastailen näihin kysymyksiin. Sillä välin voitte käydä testaamassa täällä, että kuinka hyvin tiedätte Oulun murteen sanoja.

Ja lopuksi haluaisin kysyä kaikilta jotakin: Ookkonää Oulusta? Pelekääkkönää polliisia? Syökkönää leijonaa? Juokkonää pillillä piimää?