Kaksi

Any home can be a castle when the king and queen are in love.

-Unknown

Tänään siitä on kaksi vuotta kun minä ja Jake sanoimme toisillemme "Tahdon!". ♥

Koska tänään on maanantai ja Jakella työpäivä, niin juhlistettiin hääpäivää jo lauantaina. Varattiin pöytä ravintola Torerosta ja syötiin siellä ihan pitkän kaavan kautta. Ja nyt varoitus: En suosittele lukemaan tätä nälkäisenä, sillä ruokakuvia tiedossa!

Kun oltiin tehty tilaus, niin saimme ensin maisteltavaksi snapsilasilliset vuohenjuusto-tomaattikeittoa. Oli todella hyvää ja olisin hyvin voinut enemmänkin syödä. Vuohenjuusto maistui juuri sopivasti läpi.

Vuohenjuusto-tomaattikeitto

Nuo "drinkit" nautittuamme, hetken odottelun jälkeen saimme eteemme tapas-lajitelman jonka itse kasasimme.

Pimiento de Padrón

Pimiento de Padronit on pieniä vihreitä paprikoita, kotoisin Espanjan Galiciasta. Erikoiseksi nuo paprikat tekee se, että suurin osa paprikoista on mietoja, mutta sitten joka viides tai kymmenes on tulinen. Tuossa oli neljä paprikaa ja yksi niistä oli tulinen. Arvatkaa kumpi sen tulisen onnistui nappaamaan? JEP! Ei tarttenu kuin yks pieni puraisu ja tuntui kuin olisin muuttunut liekinheittimeksi tai lohikäärmeeksi :D Jake sitten ihmetteli että mitä tapahtu kun aloin yskimään ja join vettä (tiedän, virhe!) ja silmät alkoi vuotaa. Jaken syömät paprikat kun oli kaikki niitä mietoja.

Talon salaatti

Mun "omana tapaksena" oli talon salaatti, jossa myös oli tuollainen paprika ja mietin kyllä hetken jos toisenkin, että uskallanko syödä sitä paprikaa. Uskalsin ja oli onneksi mieto.

Patatas bravas ja alioli

Jaken "omana" oli tuollaisia kokonaisena paistettuja (?) perunoita ja aliolia. Lisäksi molemmilla oli valkosipulileipää. Otin kyllä kuvankin niistä, mutta jostain syystä oli kuvat aika sumuisia, eli ei todellakaan julkaisukelpoisia.


Tapasten jälkeen saimme odotella pääruokaa vähän normaalia kauemmin. Siitä tosin oli maininta ruokalistassa ja tarjoilijakin sanoi, eli ei siis ollut odottelu kokin unohtamisen tai laiskuuden syy vaan koska annos kesti kauemmin valmistaa. Tilattiin siis Matadorin lihamiekka kahdelle hengelle. Oli niin nälkä siinä vaiheessa kun se tuotiin pöytään, että en tajunnut ottaa kuvaa koko komeudesta ennen kuin vasta sitten kun olin syömässä viimeisiä rippeitä pois :D

Matadorin lihamiekka

Annos tuli siis tuollaiseen miekkaan ripustettuna. Siihen annokseen kuului mm. broilerin rintafileetä, härän sisäfileetä, ylikypsää possua, grillattua ananasta, espanjalaista lihapullaa ja lisukkeena oli kasviksia, aliolia ja punaviinikastiketta.

Ja pitihän sitä sitten vielä jälkiruokakin syödä.

Suklaakakku

Mie valitsin suklaakakun jonka kaverina oli vaniljajäätelöä, boysenmarjahilloketta, mansikkaa ja mustikoita. Ja melkein pääsin 7. taivaaseen tuon syötyäni. Ja olisin voinut syödä toisenkin annoksen :D

Churros

Jake taas otti jälkiruuaksi churroja, eli munkkitankoja, ja suklaakastiketta.


Sitten suunnattiinkin kotiin ja loppuilta meni sohvalla loikoillein, elokuvia ja sarjoja katsoen sekä saunassa käyden. Oli ihana lauantai! ♡

Paperihääpäivä

Tasan vuosi sitten sanoimme Jaken kanssa toisillemme "Tahdon!". Tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen.

Kuvia en ole täällä jakanut häistämme enkä tule jakamaan, sillä niitä ei ole. Kunnollisia nimittäin. Emme edes käyneet hääkuvaa ottamassa valokuvaajalla. Jotenkin kammoksuttaa ajatus maksaa hääkuvasta enemmän kuin mitä maksoi häistä itsessään. Sormus oli varmaan kallein hankinta ja sekin maksoi vain 40 euroa :D


Kun viime syksynä kerroin blogissa häistä ennakkoon, kirjoitin seuraavaa:

Ensi keväänä/kesänä/syksynä kun on avioliiton siunaaminen ja isommat pippalot, niin silloin sitten panostetaan enemmän ja pukeudutaan vähemmän mukaviin vaatteisiin ja käydään kampaajalla ja meikkaajalla jne.

Eipä tullut tuota avioliiton siunaamista eikä isompia juhlia järjestettyä, mutta eipä se haittaa. Ainakaan meitä. Pääsyynä siihen, että ei juhlia järjestetty, oli raha. Olisi tullut ihan liian kalliiksi järjestää juhlat, koska kutsuttavia olisi ollut niin paljon ja olisi ollut vaikea karsia pois ihmisiä. Jo pelkästään Jaken lähisuku koostuu 20 henkilöstä ja siihen sitten päälle mun lähisuku, niin luku ois ollut lopulta jotain 50 hengen luokkaa. Vaikka olisi tehnyt talkoovoimin ruuat, niin olisi pitänyt joku tila vuokrata ja vuokrata astiasto, jne. Päädyttiin siis siihen, että mitään juhlia ei pidetä. Ja mitä tuohon avioliittoon siunaamiseen tulee, niin meistä kumpikaan ei ole kovinkaan uskonnollinen. Ollaan enemmänkin pakanoita :D Ajattelin vain silloin vuosi sitten, että ihan ns. perinteitä kunnioittaen olisi myös avioliiton siunaaminen mukavaa ja pappikin olisi ollut jo tiedossa. Nyt tuokaan ei ole enää mahdollista kun en enää minäkään kuulu kirkkoon.

Meidän häät

Silloin kun kaksi ihmistä rakastaa toisiaan ja tahtovat sanoa toisilleen tahdon, niin tarviiko siitä tehdä suurta stressiä näille kahdelle ihmiselle? Mun mielestä ei.

Mua on viime aikoina stressannu aika paljon pukeutuminen, kampaus, meikkaaminen, ... Ja kyseessä kuitenkin vain parin minsan tilaisuus maistraatissa jonka jälkeen lähdetään Kuusamoon häämatkalle. Miksi siis pukeutua hienosti ja laittaa satoja euroja kampaukseen ja meikkiin ja muuhun?

Päätettiinki nyt Jaken kanssa, että maistraattiin laitetaan päälle ne vaatteet mitkä tuntuu hyvältä eikä sellasia mitkä ahistaa. Esim. Jakea ahistaa puku ja kraka, mua taas sukkahousut ja hame. Ja ehkä myös se, että kun alunperin suunnitelmana mulla oli violetti toppi ja musta bolero tai musta pitsinen viitta. Ja sit kun kuulin, että äiti laittaa kans violetin paidan ja mustan shaalin. VAIKKA SANOTTIIN KUN KUTSUTTIIN MAISTRAATTIIN ETTÄ MEILLÄ ON VIOLETTIA MOLEMMILLA YLÄOSASSA! Ja äiti kuitenkin käynyt useissa häissä ja tietää hyvin, että vierailla ei saa olla samaa väriä vaatetuksessa kuin morsiamella! Vaikka ois kuinka lähisukua..

Kampaukseen panostan sen verran, että suoristusraudalla suoristan hiukset ja otsaan teen otsaletin. Meikkiin panostan oman meikkaustaidon verran. Ja kynsiinkin ehkä jaksan laittaa lakkaa.

Ensi keväänä/kesänä/syksynä kun on avioliiton siunaaminen ja isommat pippalot, niin silloin sitten panostetaan enemmän ja pukeudutaan vähemmän mukaviin vaatteisiin ja käydään kampaajalla ja meikkaajalla jne.

Ainiin, tässä vielä kuvaa mun vihkisormuksesta.

A goal without a plan is just a wish.

Päivä 13 - Tällä viikolla

Tällä viikolla on tullut vietettyä aikaa äitin ja isinkin kanssa. Maanantaina mentiin äitin kanssa ensin kahdestaan kaupungille etsimään mulle maistraattiin vaatetta. Kaupungista löydettiin kivoja vaatteita, mutta ei ostettu mitään vaan lähdettiin Zeppeliiniin kun siellä HenkkaMaukalla on isojenkin tyttöjen vaatteita. Sieltä sitten löydettiinkin mulle vaatetta ja myös ostettiin.

Tiistaina menin äitin ja isin luokse ihan muuten vaan. Yksi syy tosin saattoi olla se, että äiti teki mun lemppariruokaa jota ei itellä tuu tehtyä. Mietittiin myös äitin kanssa että mitä kakkukahveilla tarjottas ja mimmonen "hääkakusta" tulee. Käytiin myös miehen kanssa katselemassa meille häälahjoja ja löysinpä itselleni myös suoristusraudan jolla voi tehdä myös kiharoita. Pitäis harjoitella.

Keskiviikkona käytiin taas äitin kanssa kaupungilla. Käytiin ostamassa mulle ihana kaulakoru jonka laitan maistraattiin ja jota myös luultavasti tulen pitämään muulloinkin. Käytiin myös yhdessä kukkakaupassa katsomassa oisko siellä mulle "hääkimppua" ja koska haluan jotain violetihtavaa orkideaa niin siellä sanottiin että maanantaina tulee uus kukkalähetys, niin kannattaa käydä silloin katsomassa. Äiti oli mun tukena myös kun kävin maistraatissa mutkan, ilmoittamassa mikä sukunimi mulla tulee olemaan sen jälkeen kun sanonu Tahdon.

Eli tämän viikon kolme ekaa päivää on ollut aika hääpainotteista. Tänään en jaksa häiden suhteen tehdä mitään, enkä varmaan huomennakaan. Lauantaina kuitenkin ajattelin miehen kanssa lähteä metsästämään tavaroita joita tarvitaan kakkukaffeilla. Ja ehkä voisin myös miehen kanssa käydä katselemassa, että mitä laitan "hääpuvun" alle... ;D

You gave your promise to me and I gave mine to you..

Olipa kerran tyttö ja poika. He tapasivat toisensa Internetin ihmeellisessä maailmassa. Kahden vuoden seurustelun jälkeen poika päätti kysyä tytöltä "Tuutko mun vaimoks?", johon tyttö vastasi myöntävästi.

 

Tämä tapahtui viime viikon torstaina. Kävimme Jaken kanssa samana päivänä viemässä maistraattiin esteettömyystutkintapaperit ja varaamassa ajan vihkimiselle. Päivä jolloin toisillemme sanomme "Tahdon!" on kolmen viikon päästä. Ei siis paljoa aikaa suunnitteluille, mutta eipä sitä tarvitsekaan. Mennään siis maistraattiin jossa menee pari minsaa ja sen jälkeen lähtään Kuusamon Tropiikkiin viikonlopuksi. Sit lähisuvulle tarjotaan kakkukahvit kunhan ollaan kotiuduttu.

Ens kesänä sitten pidetään mahdollisesti vähän isommin juhlaa ja ihan avioliiton siunauksen kera. Pitäis vain päättää se päivämäärä ja alkaa sitten varailemaan pappia ja kirkkoa. Ja papiksi en ihan ketä tahansa huolikaan! On jo siis tiedossa kuka pappi meidät siunaa, tai ainakin toivottavasti siunaa.