4. syyskuuta 2011

Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana aina..

Luettuani Tyttö, sinä olet läski blogia, ajattelin kertoa omasta elämästäni ylipainoisena.

Olen ollut syntymästäni saakka ylipainoinen. Kun olin pieni, en edes taaperoikäinen, neuvolantäti oli sanonut äitille, että minun ruokailua voisi rajoittaa ja vähentää, sillä olin ylipainoinen. Äitini ei rajoittanut, sillä hänen mielestä kasvava lapsi tarvitsee ruokaa silloin kun lapsi on nälkäinen. Lapsena sain syödä karkkia ja herkkuja milloin halusin, vaikka minulla muka oli karkkipäivä vain kerran viikossa. Koko peruskoulun ajan olin luokallani se ylipainoinen rillipää jota kiusattiin. Yläasteella kiusaaminen vain paheni kun en pukeutunut viimeisimpään muotiin, en meikannut, tupakoinut, ryypännyt, seurustellut, .. Lohdutin itseäni  herkuttelemalla.

Kasiluokalla painoni hieman tippui kun intouduin luistelusta. Kävin säällä kuin säällä läheisellä kentällä luistelemassa kavereiden kanssa. Välillä ihan vaan luisteltiin, välillä pelattiin jääkiekkoa. Kasi- ja ysiluokan välisenä kesänä tuli pyöräiltyä paljon, jonka avusta myös sain painoani tippumaan. Ysiluokalla kuitenkin kiusaaminen jatkui ja tällä kertaa mukaan tuli yksi syy lisää kiusata: ystävystyin erään tytön kanssa joka kuunteli metallimusiikkia ja pukeutui mustaan ja mullahan alkoi myös tyyli muuttumaan. En ollut enää pelkästään muotitiedoton, rillipää ja läski, olin muotitiedoton, rillipää, läski ja saatananpalvoja. Painoni alkoi pikkuhiljaa taas nousta.

Ysiluokan jälkeen mun kiusaaminen loppui. Menin kymppiluokalle jossa tutustuin aivan ihaniin uusiin tyyppeihin. Luokalla oli kyl myös heitä, jotka olivat minua kiusanneet yläasteella, mutta jotenkin hekin ymmärsivät, että ei minua enää kannata kiusata. En siis enää kiusaamisen takia lohduttanut itseäni herkuttelemalla. Mutta painoni ei tippunut. Eikä noussut. Kymppiluokan jälkeen kun lähdin lukioon, painoa oli 20 kiloa ylimääräistä, eli painoin noin 80 kiloa.

Lukion aikaan painoni ei noussut. Mutta kun jätin lukion kesken ja muutin Haminaan, painoni alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Ruokana oli aika usein pizzaa tai hampparia tai jotain muuta ei-niin-terveellistä. Exäni, jonka takia siis Haminaan edes alunperin muutin, rajoitti myös liikkumisiani ja elämääni. En saanut esim. lenkille lähteä ilman häntä, en saanut oikeastaan tehdä mitään ilman häntä tai hänen lupaansa. En aikoinani tiedostanut sitä, mutta nyt tiedostan, että kärsin Haminassa masennuksesta ja se laittoi minut syömään vain huonommin ja huonommin. Haminassa lihoin 50 kiloa. Painoin siis 130 kiloa, ellen enemmänkin, kun muutin takaisin Ouluun.

Muutettuani takaisin Ouluun, muutin ruokailutottumukseni ihan kokonaan. Jätin hampurilaiset vähemmälle, karkit ja muut herkut vähemmälle ja aloin/sain alkaa syömään kunnollista kotiruokaa joka päivä. Aloitin myös lenkkeilyn. Paino tippui noin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Oloni parani huomattavasti.

Rakastuin. Petyin. Olin yksinäinen. Lohdutin itseäni herkuilla. Paino alkoi taas nousemaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin tutustuin Jakeen. Jakeen joka halusi hemmotella minua hyvillä ruuilla ja herkuilla. Paino nousi takaisin sinne 120 kiloon.

Viime maaliskuussa päätimme Jaken kanssa aloittaa vähähiilarisen ruokavalion, tai ainakin poistaa pasta, peruna ja riisi ruokavaliosta. Karkitkin onnistuin jättämään pois ja pahin paheeni maitosuklaa vaihtui tummaan 86% suklaaseen. Heinäkuuhun asti kaikki meni hyvin, vaikka välillä tulikin pieniä lipsahduksia, mutta painoa oli ennen Italian reissua 10 kiloa vähemmän kuin maaliskuussa. Italiassa ruokavalio oli pastaa, vaaleeta leipää, tomaattia, kesäkurpitsaa, .. Tuota luokkaa ja paino tippui 2 kiloa lisää. Italian reissun jälkeen tuli enemmän ja enemmän lipsuttua. On syöty perunaa, pastaa, riisiä, herkuteltu karkilla, jäätelöllä, leivoksilla, .. ja Italian reissun aikana lähteneet kilot on tullu takas. En anna sen kuitenkaan masentaa.

Unelmana olisi, että joskus vielä painan 80 kiloa. Siihen painoon olisin tyytyväinen. Normaalipainoinen olisin jos painaisin jotain välillä 60-70 kiloa pituuteni ollessa 167cm.

Ja loppuun kevennykses Jukkapojan Pläski-biisi Pihtiputaan kuoron laulamana :)


1 kommentti:

  1. Voi miten tuttuja juttuja löysin tekstistäsi!

    Tsemppiä päiviisi!! :)

    VastaaPoista

Kommentit tervetulleita. Muistathan kuitenkin, että jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin silloin voi hyvin olla myös hiljaa. :)

Sanavahvistus käytössä kaikissa kommenteissa ja yli 28 päivää vanhoissa teksteissä kommentit tulevat näkyviin heti kun olen ne hyväksynyt.