Ennen ja jälkeen silmäleikkauksen

Sain viikonloppuna Jenniltä kommenttia ja toiveen tästä nyt kirjoitettavasta aiheesta. Olen kirjoittanut aiemmin jo kolme postausta aiheesta (1, 2 ja 3), mutta ehkä te vielä jaksatte lukea tämän kun tulee tässä kuitenkin uusiakin asioita esiin. Keskityn tässä kuitenkin aikaan ennen ja jälkeen leikkauksen, eli itse leikkauksesta en kirjoita vaan siitä pääsee lukemaan tuosta ensimmäisestä linkistä. Parhaimmat vihjeet korostan paksummalla tekstillä.

Alla Jennin kommentti kokonaisuudessaan.

Oon seurannu sun blogia jo jonkin aikaa ja tykkään sun kirjoitustyylistä ja aiheista joista kirjoitat! Mulla olisi pieni pyyntö: Voisitko näin kommenttiboksissa tai ihan postauksessa kertoa vielä tuntemuksia silmien laserleikkauksen jälkeen? Onko silmät olleet vielä kuivat? Onko näkö pysynyt hyvänä? Onko ollut mitään muita haittavaikutuksia leikkauksesta? Olen itse menossa leikkaukseen ja sen vuoksi kiinnostaa tämä asia! Myös muut vinkit leikkaukseen valmistautumiseen kelpaavat toki :) Luin juuri uudelleen sun aiemmat postaukset silmien leikkauksesta ja varsinkin leikkauksen vaiheiden kuvaaminen oli mulle hyödyllinen, vähän helpottaa jännitystä, kun tietää mitä odottaa!

Aloitetaanpa ihan alusta, eli siitä kun sain lasit. Olin silloin 10-vuotias ja aluksi lasit oli ihan vain lukulasit, eli niiden käyttö unohtui todella helposti. Olisinkohan ollut viidennellä tai kuudennella kun minulle sitten määrättin silmälasit pidettäväksi ihan koko ajan, sillä näköni oli heikentynyt enemmän. Siitä sitten alkoikin alamäki ja näkö huononi entisestään ja sainkin tasaisin väliajoin uudet silmälasit vahvemmilla voimakkuuksilla. Ja toki kaupanpäälle vielä kärsin hajataittoisuudestakin, eli jos olin liian kauan aikaa ilman laseja niin lopputuloksena oli pääkipu. Kesällä 2012 oli aika hankkia uudet lasit ja vaikka linssit olivat ohennetut, oli niiden paksuus niin shokeerava että meinasin pyörtyä. Lasireseptissä oli merkattu miinuksia molempiin silmiin 5 ja lisäksi vielä molemmissa silmissä hajataittoa 3-4 välillä. Ne kun sitten laskee yhteen, oli miinuksia yhteensä yhdessä silmässä 8-9. Alettiinkin sitten miettimään mun vanhempien kanssa jos menisin silmien laserleikkaukseen.

Kotona leikkauksen jälkeen suojalasit päässä :D

Ensin toki piti selvittää, että onko silmäni edes leikkauskelpoiset ja laitoinkin sekä Oulun Mehiläiseen että Terveystaloon kyselyä jossa kerroin kuinka huono näkö oli ja sitten jäinkin odottelemaan vastauksia. Suhteellisen nopeasti tuli molemmista paikoista vastaus ja kauaa ei tarvinnut miettiä kumpaan paikkaan menen jatkotutkimuksiin. Mehiläisestä nimittäin tuli vastaus, että mulla liikaa hajataittoa ja silmäleikkaus melkein mahdoton ja Terveystalolta tuli taas viestiä, että hajataitto ei ole automaattisesti este leikkaukselle. Heinäkuun lopussa suuntasin Terveystalolle optikon luo ja siellä tehtiin ihan täydellinen silmien tutkimus. Älyttömästä hajataitosta huolimatta mun silmien sarveiskalvon paksuus oli enemmän kuin tarpeeksi, joten leikkaus pystyttäisiin tekemään. Siinä sitten varattiin aika ja koska olisin leikkaushetkellä työelämässä, suositeltiin leikkausta torstaiksi, jotta saisin rauhassa silmiä lepuuttaa viikonlopun ylitse. Silmäleikkauksen jälkeen siis saa sen leikkauspäivän ja seuraavan päivän leikkauksesta sairaslomaa ja koska perjantaisin ei ainakaan silloin tehty silmäleikkauksia, niin tuo torstai siksi leikkauspäiväksi.

Leikkausta edeltävänä päivänä menin nukkumaan hyvissä ajoin, jotta silmät saisivat rentoutua ja en olisi itsekään ihan väsynyt. Ennen leikkauspäivää en ollut kovinkaan paljoa jännittänyt, mutta sitten leikkauspäivänä se jännitys alkoi. Onneksi leikkaus olikin heti aamusta ja onneksi leikkauskäytäntöön kuuluu tarjota esilääke, eli rauhoittava. Se auttoi vähentämään jännitystä ja kun leikkauksen jälkeen pääsin kotiin, niin sen rauhoittavan väsyttävä ominaisuus iski ja sen ansiosta sitten sainkin hyvin nukuttua päikkärit ja silmätkin tykkäsi kun saivat levätä. Mitäs tästä opimmekaan? Se rauhoittava kannattaa siis ottaa jos sellaista tarjotaan!

Jokaisessa leikkauspaikassa on erilaiset käytännöt siinä, että kuinka nopeasti leikkauksen jälkeen kotiutetaan. Jossain paikoissa pääsee lepäilemään pimeään huoneeseen muutaman tunnin ajaksi, joissain taas kotiutetaan heti leikkauksen jälkeen. Oulun Terveystalossa kotiutus tapahtuu tunnin sisään leikkauksesta, sen jälkeen kun leikkaava lääkäri tarkistanut silmät. Kotiutusta odottaessa kannattaa mennä maksamaan/pyytämään lasku heti! Ei kannata odottaa siihen asti, että lääkäri antaa luvan lähteä kotiin. Siinä kotiutusvaiheessa nimittäin silmät saattavat olla sitä mieltä, että mieluummin pysytään kiinni ja näin ollen ei siis välttämättä se pankkikortin tunnusluvun näppäily onnistu tai lompakon kaivuu, että saisi Kela-kortin sieltä esiin. Kannattaa myös pyytää joku kaveri avuksi kotimatkalle, sillä et todellakaan pysty pitämään silmiä tarpeeksi auki pystyäksesi suuntaamaan siihen oikeaan bussiin joka veisi kotiin. Pahimmassa tapauksessahan vielä se rauhoittavan unettava vaikutus alkaa siellä bussissa ja nukut pysäkkisi ohi. Itse en olisi ilman Jakea päässyt kyllä kunnialla kotiin. Teki vaikeuksia suunnata kotiin Jaken avustuksellakin kun Jake oli auton pysäköinyt vähän kauemmaksi ja siinä sitten kun yritin kävellä sokkona autolle. Toki Jake piti musta kiinni että edes jotenkin osaisin oikeaan suuntaan mennä ja en kävelisi vastaantulevien päälle :D Niin ja antibioottitipat ja kostutustipat kannattaa hakea jo ennen leikkausta jos on saanut reseptin haltuun kun käynyt esitutkimuksessa! Ei siellä apteekissakaan kovin helppoa ole asioida silmät ummessa.

Parhautta kun saa käyttää sellaisia aurinkolaseja kuin itse haluaa ja esteenä ei ole enää lause "ei saa vahvuuksilla linssejä"

Leikkauspäivä leikkauksen jälkeen oli se pahin kun ei tosiaan pystynyt kovin hyvin pitämään silmiä kauaa auki, niin silloin tulikin makoiltua sohvalla silmiä kiinni pitäen. Silmien kannattaakin antaa levätä mahdollisimman paljon. Seuraavana päivänä alkoikin sitten etäisyyksien opettelu uusiksi. Esimerkiksi alaspäin katsottuna jalat näytti paljon pidemmiltä kuin oikeasti olivat, eli maanpintaan oli piiiiiiitkä matka :D Ne asiat mitkä tuntui ennen olevan lähellä olikin kaukana ja toisinpäin. Piti toki myös opetella tiputtelemaan antibiootti- ja kostutustippoja. Vaikka ohjeistus olikin, että antibiootin jälkeen molempiin silmiin 1 tippa kostutustippoja, niin se antibiootti kuivattaa tosi paljon silmää ja ei siis haittaa vaikka kostutusta laittaisikin 2-3 tippaa/silmä. Se ylimääräinen tulee kyllä sieltä sitten pois.

Maanantaina menin sitten töihin ja aamupäivä meni ihan hyvin töitä tehden, mutta sitten iltapäivällä tekstit alkoi vilisemään silmissä, niin lähdin töistä pois vähän aikaisemmin. Silmät saattavat siis kiukutella vielä useamman päivän päästä leikkauksesta ja kannattaakin melkein silmien ehdoilla tehdä töitä. Loppuviikon sitten otinkin töissä vähän rauhallisemmin ja pyrin tekemään enemmän sellaisia töitä joissa ei tarvinnut paljoa tietokonetta katsella.

Kuukausi leikkauksesta oli ensimmäinen jälkitarkistus ja sain lääkekuurin silmiin, sillä ne olivat vielä hieman liian kuivat. Lääke oli voide joka sumensi näön ihan kokonaan, joten jos on ns. sänkylukija, ei kannata voidetta laittaa silmiin ennen lukuhetkeä vaan vasta siinä vaiheessa kun on valmis katsomaan unia.

Ensimmäiset pakkaset sai mut kaipaamaan laseja. Silmät oli kovilla kun ei ollut mitään suojaa edessä ja toki myös pakkanen aiheutti silmien kuivuutta. Silmätippoja siis vaan silmiin!

Puolvuostarkastuksessa todettiin, että mulla on edelleen silmät kuivana ja sain taas uuden lääkekuurin, tällä kertaa antibioottitippoja. Lisäksi todettiin, että oikeassa silmässä on heikompi näkö kuin vasemmassa. Mulla nyt tosin onkin aina ollut vasen silmä se vahvempi silmä, joten ei oikeastaan tullut uutisena. Pääasia kuitenkin, että näkö pysynyt siinä missä tarkoituskin ja sain luvan poistattaa ajokortista merkinnän silmälasien tarpeellisuudesta.

Nyt reilu vuosi myöhemmin näkö on edelleen hyvä. En ole ainakaan huomannut sen huononevan. Lokakuussa mulla oli silmätulehdus ja kävin lääkärissä, niin siellä sitten samalla tutkittiin pikaisesti onko näköön vaikuttanut ja ei onneksi ollut. Kuivuutta mun silmissä on edelleen ja pahimpina pakkaspäivinä olenkin joutunut laittamaan normaalia enemmän kostutustippoja silmiin.

I can see you.. (kuva otettu pari viikkoa sitten kun leikin kameralla :D)

Mainitsin silmieni kuivuuden tässä todella monta kertaa, mutta se koskee vain tosiaan mun silmiä. Jokaisella silmät ovat erilaiset ja kokevat asiat eri tavalla. Eli kaikkien silmät eivät kärsi kuivuudesta sitä paria viikkoa kauempaa leikkauksen jälkeen kun taas osa voi kärsiä silmien kuivuudesta koko ikänsä ilman mitään leikkauksiakin. Kuivuutta ei siis kannata pelätä, sitä vartenhan niitä kostutustippoja on olemassa. Silmät myös tulee olemaan punaiset leikkauksen jälkeen enemmän tai vähemmän aikaa (muutamasta päivästä muutamaan viikkoon), mutta se kuuluu asiaan ja paranemisaikaan. Ei siis kannata mennä silmäleikkaukseen esimerkiksi muutamaa päivää ennen omia häitään, ellei nyt välttämättä halua näyttää kuvissa pirulta.

Toivottavasti tästä on nyt jotain apua Jennille ja muille jotka miettivät silmäleikkausta. Otan mielelläni vastaan lisäkysymyksiä ja niitä voi laittaa joko tähän postaukseen kommenttina tai laittaa tuolla yhteydenottolomakkeella viestiä jos ei halua julkisesti kysyä asioista.

Lasiton elämä

Niin sitä on nyt oltu vuosi ilman silmälaseja. Suhteellisen nopeasti totuin elämään ilman silmälaseja, mutta kyllä sitä vieläkin välillä jonkin opitun refleksin aiheuttamana alan muka ottamaan laseja pois nukkumaan mennessä tai parantamaan lasien asentoa. Nuo kerrat ovat toki harvinaisia ja koko ajan vähenemään päin, mutta oiskohan viimeksi pari viikkoa sitten tullut parannettua lasien asentoa :D Toki huomaan sen heti, jotenka oonkin yrittäny sen sitten "naamioida" että laitan muka hiuksia paremmin tai vastaavaa.

Kaikista pahin aika leikkauksen jälkeen oli ensimmäiset pakkaset ja jäätävä tuuli. Tuntui että silmät paleltuu ja murenee. Siloin toivoi, että olisi vielä ne lasit tai edes joku muu suoja silmien edessä. Ei sitä oikein viitsinyt talvella aurinkolasejakaan pitää ja jos kädet laitto silmien eteen, niin koitapa siinä sitten kävellä töistä bussipysäkille.

Elämä on myös helpottunut aika paljon tässä vuoden aikana. Ei tarvitse olla koko ajan pesemässä laseja, aurinkoisina päivinä ei tarvitse kuljettaa kuin aurinkolaseja mukana ja ei tarvitse kauppaan/sisälle mennessä muistaa vaihtaa laseja nähdäkseen jotain vaan voi vain laittaa aurinkolasit päälaelle. Lisäksi näen nyt ilman silmälaseja jopa paljon paremmin kuin lasien kanssa koskaan näin. Välillä jopa pelottavan paljon paremmin.

Päivääkään en ole katunut leikkausta ja voin kyllä edelleenkin suositella kaikille jotka leikkausta miettii.

Puoli vuotta takana..

Viime viikolla tuli puoli vuotta täyteen siitä kun sanoin silmälaseille heipat. Syyskuussa oli ensimmäinen kontrollikäynti ja tänään sitten kävin toisessa kontrollikäynnissä, ns. puolvuositarkastus.

Hieman jännitti kyllä mennä sinne tarkastukseen, sillä vaikka olenkin tiputellut päivittäin tippoja silmiin, niin silti jokin voisi olla mennyt vikaan ja pahimmassa tapauksessa olisi tiedossa uusi leikkaus. Ihan turhaan kuitenkin jännitin, sillä kaikki oli hyvin, tai ainakin melkein. Oikeassa silmässä on vielä liikaa kuivuutta näkyvissä, mutta sekin hoituu sillä, että viikon verran tiputtelen silmään lääketippoja. Näkö on kuitenkin molemmissa silmissä parempi kuin mitä silmälaseilla pysty saavuttamaan.

Sain myös lääkekuurin lisäksi oikein kivan paperin, jonka kanssa minun tulisi nyt käydä poliisilaitoksella. Tuo paperi siis hävittää mun ajokortista merkinnän silmälasien tarpeellisuudesta. Jee! :)

Nyt kun olen tosiaan ollut puoli vuotta ilman laseja, niin en voi muuta sanoa kuin että olen onnellinen, että minulle tarjoutui tilaisuus tähän leikkaukseen. En oo kertaakaan katunu leikkausta. Näkö on tosiaan parempi kuin silmälaseilla, pystyn meikkaamaan ilman että tarvitsee miettiä onko silmälasien linssit ripsariviiruiset, aurinkolasivalikoima suurempi, .. :D Tokihan mulla tulee vielä semmosia refleksejä, että alan asettelemaan laseja paremmin, mutta sen tajutessani siirränkin kädet esimerkiksi laittamaan hiukset paremmin tai pipon paremmin tai jotain muuta vastaavaa. Joskus oon nukkumaan mennessä alkanut laseja ottamaan poiskin ja sitten oon vaan sanonu, että jos nää näkymättömät lasit laittais pois.


Ja omasta kokemuksesta, voin kyllä erittäin lämpimästi suositella Oulun Terveystaloa ja leikkauksen tehnyttä lääkäriä Antti Juutista sekä kiittää muita henkilökunnan jäseniä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä.

Syssy!

Syksy on täällä! Vesisateet, ruska, pimenevät illat, kynttilät.. Ihanaa! ♥

Syssyn tullen myös töissä alkaa olemaan hektistä. Paljon tapahtumia tulossa, joista ensimmäisenä vuorossa Valtakunnalliset yrittäjäpäivät lokakuun 19.-21. päivä. On myös monia tapahtumia mistä tulee olla ihan shhhhh niin kauan että tapahtumat ovat olleet, eli ovat yksityistilaisuuksia joihin vain harvat ja valitut kutsutaan. Lisäksi meillä on tulossa oma jännä juttu, josta en valitettavasti voi vielä kertoa mitään, mutta jossain vaiheessa kyllä. Mun työhommiin on kuulunu melkein kaikkea. Graafista suunnittelua, tarjouspyyntöjen tekoa, tiedon etsimistä, kokouskahveista huolehtimista, .. Ja koko ajan mun vastuu joissain asioissa kasvaa. Ihan kiva kyllä.

Silmäoperoinnistakin on jo kuukausi ja kävin viime keskiviikkona ensimmäisessä kontrollikäynnissä. Otettiin silmän topografia ja lisäksi lääkäri tutki onko silmät missä kunnossa. Sain määräyksen alkaa laittamaan silmiin silmägeelia ennen ku meen nukkumaan ja useamman viikon ajan. Lisäksi toki pitää jatkaa silmätippojen käyttöä. Seuraava kontrolli onkin sitten helmikuussa tai jos näössä tapahtuu huononemista niin aikaisemmin.

Muuta jännää mun elämässä ei olekaan sitten tapahtunut sitten sen kun työt alkanu ja silmät leikattu.

Salaisuuksien verho raottuu

Kuka arvaa mitä on tapahtunut? *kuulee arvauksia* AIVAN OIKEIN! Tällä tytöllä ei ole enää silmälaseja! Tämä on se salaisuus mistä olen puhunut muutamassa aiemmassa postauksessa.

Tuossa joskus heinäkuun alussa alettiin mun vanhempien kanssa puhumaan siitä kuinka mulla on huono näkö ja siinä sitten mietittiin, että oiskohan mun aika suunnata silmäleikkaukseen. Varasin sitten ajan ODL:n silmäklinikalle silmien esitutkimukseen ja tutkimusaika oli päivä ennen synttäreitäni. Siellä siis tutkittiin mun silmien sopivuus leikkaukseen ja puhuttiin eri leikkausvaihtoehdoista. Optikko joka teki tutkimuksen kertoili myös omista kokemuksistaan ja kuinka leikkaus on helpottanut monia asioita, mm. uimahalliin menokaan ei enää tunnu pakkopullalta kun näkee kunnolla ja ei tarvitse olla ihan sokkona siellä. Koska mun silmät sitten saivat lausunnon "sopivat leikattavaksi", niin tokihan se aika piti leikkaukseenkin varata.

Eilen sitten pienoisen jännityksen kera suuntasin uudestaan ODL:n silmäklinikalle ja kello 8:50 todella mukava sairaanhoitaja pyysi minut huoneeseen. Ensimmäisenä hän kysyi, että haluanko esilääkityksen eli rauhoittavan. Toki sen otin, sillä jännitys oli kuitenkin ihan huomattava ja halusin mennä rentoutuneena leikkaukseen. Samalla sitten hoitsu kertoili miten leikkaus etenee ja miten sitten leikkauksen jälkeen tulee toimia. Tämän "puhuttelun" jälkeen odotin hetken että leikkaava kirurgi ottaisi minut vastaan ja tutkisi onko silmissäni tapahtunut jotain joka estäisi leikkauksen. Mitään estettä ei onneksi ollut, joten ei muuta kuin laserointiin.

Laserointia varten mun silmäripset teipattiin pois tieltä ja sen jälkeen alkoikin se kamalin osuus. Ensin puudutustipat silmiin, sitten luomenlevitin paikalleen ja sen jälkeen vielä sellainen ihme kuppi. Sitten piti katsoa vihreää valoa ja siinä samalla laser leikkas läpän ja näkökyky meni ihan täysin. Sitten siirtyminen toisen laserin alle joka sitten teki sen näönparannusleikkauksen. Sitten taas takaisin sen vihreän valon alle ja kirurgi laittoi läpän paikalleen, sitten hoitsu laitto tipat ja voilá, kaikki ohi. Tämä tehtiin siis ensin oikealle silmälle ja sen jälkeen vasemmalle silmälle. Kipeää ei tehnyt missään vaiheessa, mutta pienoista paineen tuntua oli koko ajan. Enemmän se tuntui vasemmassa silmässä ja hoitsu sanoikin että se on ihan normaalia että vasemmassa tuntuu pahemmalta kun ihmisen hermosto on vasemmalla herkempi. Mutta mikä parasta, pystyin jo heti leikkauksen jälkeen katselemaan maailmaa huomattavasti paremmalla näöllä, ei edes rannekellosta aikaa katsoessa tarttenu tihrustaa vaan näki ihan selkeästi. Kuitenkin sitten leikkauksen jälkeen sain päähäni hienot suojalasit ja minulle sanottiin, että mulla on puol tuntia aikaa tehdä mitä haluan ja sitten lääkäri tarkistaa silmien tilanteen.

Kävin siinä sitten odotellessa maksamassa esitutkimuksen ja soitin myös äitille kertoakseni selvinneeni hengissä leikkauksesta ja siinä puhelun aikana mun silmät halus olla mieluummin kiinni kuin auki. Mietinki sitten siinä että mitenköhän lääkäri pystyy tutkimaan mun silmät jos en edes pysty niitä pitämään auki kunnolla :D Noh, kyllähän se onnistui kun oli tottunut lääkäri ja kuulemma ihan normaalia että silmät haluaa olla siinä vaiheessa enemmän kiinni kuin auki. Kun lääkäri oli tutkinut silmät, niin sain luvan lähteä kotiin. Onneksi olin jo Jakelle ilmoittanut ajoissa että pääsen pois, niin ei tarttenut kauaa odotella Jakea ODL:llä. Jake saikin sitten toimia mun opaskoirana kun en tosiaan voinu pitää silmiä auki. En tajua miten jotku pystyny suuntaamaan linja-autolle siinä vaiheessa yksin :D Onneksi siis Jakella on kesäloma niin se pysty mut hakemaan.

Eilinen päivä sit menikin totutellessa kattomaan maailmaa ilman silmälaseja. Suojalasit mulla oli päässä koko päivän ja myös viime yön ja niitä pitäisi vielä viikon verran pitää öisin päässä. Ei siis tarvinnut enää tänään päivällä niitä pitää, onneksi. Saikkua sain töistä eilisen ja tän päivän. Tänään piti myös alkaa tiputtelemaan silmiin antibioottia ja kostutustippoja. Antibioottia tiputellaan pari viikkoa ja kostutustippoja tosi pitkään, useempi kuukaus. Hieman mietitytti että miten toi tippojen tiputtelu onnistuu kun mun silmissä on sen verran herkkä räpsyrefleksi, mutta ihan hyvin oon onnistunu, pitää vaan varata tarpeeks aikaa.

Kuukauden päästä olisi sitten kontrolli ja siellä katotaan miten silmät lähteny parantumaan ja onko näkö kondiksessa. Ja jossain vaiheessa on vielä yksi kontrolli ja jos silloin huomataan että ei ole päästy tavoitteisiin, niin mahdollisuus uusintaleikkaukseen. Mutta toivotaan että ei tuota uusintaleikkausta tarvitsisi.

Ja koska joku kuitenkin kysyy että miten mulla oli varaa leikkaukseen kun on niin kallista, sanon sen verran, että aina voi sopia maksutavoista ja siitä kuka maksaa minkäkin verran.

Onko lukijoideni joukossa ketään leikkauksessa käynyttä tai sellaisesta haaveilevaa?