PÄIVÄ 1, sunnuntai 15.11.
Aamulla heräsin noin yhdeksän aikaan ja aloin varmistelemaan, että onhan varmasti kaikki pakattuna mitä tarvitsen matkan aikana. Toisaalta, olin lähdössä matkaan sillä periaatteella, että kunhan passi ja hammasharja ovat mukana, niin pärjään.
Hieman ennen kahtatoista isä lähti viemään minua lentokentälle, jonne saavuinkin sitten ennen muita. Hetken odottelun jälkeen kuitenkin muutkin alkoivat tulla paikalle ja kun kaikki olivat paikalla, niin suuntasimme odottelemaan lähtöselvityksen aukenemista. Lähtöselvityksestä selvittyämme olikin aika suunnata turvatarkastuksen läpi odotusaulaan. Noin tunnin odottelun jälkeen sitten olikin tiedossa pääsy koneeseen joka veisi meidät Helsinkiin.
Helsingin päässä tulikin sitten nähtyä julkkiksia; Liisa Jaakonsaari sekä Extreme Duudsoneiden Jukka ja Jarppi. Jaakonsaari ainakin oli samassa koneessa mutta Jukasta ja Jarpista ei ole varmuutta. Ainakin he tulivat samalla lentokenttäbussilla terminaaliin mutta koneessa en kyllä heitä nähnyt. Ehkä he halusivat olla huomaamattomia matkan aikana ja siksi ei tullut kiinnitettyä huomiota. Parin tunnin odottelun jälkeen pääsimme siirtymään Hampuriin menevään koneeseen. Kone ei ollut läheskään täysi, niin sain istua aivan yksin penkkirivillä.
Hampuriin päästyämme ja matkatavarat saatuamme oli ensimmäisenä työnämme hankkia liput S-junaan jolla pääsisimme Hampurin juna-asemalle. Homma ei ollutkaan ihan helppoa, sillä liput täytyi ostaa lippuautomaatista ja emme olleet oikein tietoisia siitä, että mikä niistä useasta lippuvaihtoehdosta pitäisi valita ja että miten se automaatti oikein toimii. Lopulta saimme kuitenkin kaikille liput ostettua ja pystyimme siis aloittamaan matkamme kohti juna-asemaa.
Juna-asemalle päästyämme suuntasin opettajan kanssa ostamaan junalippua Flensburgiin. Ei ihan mennyt lipunosto samalla tavalla kuin saksan kirjassa. Saksan kirjassa kun kaikki kävi niin helposti mutta meille annettiinkin pari vaihtoehtoa mistä valita junamatka. Valinta tosin oli helppo, katsoimme opettajan kanssa nimittäin hintoja. IC junassa olisi matka maksanut lähemmäs 300 euroa kun taas RE junalla matkan hinnaksi tuli 64 euroa. Ja nuo hinnat olivat siis yhteensä meiltä kaikilta. Päädyimme siis valitsemaan tuon halvemman vaihtoehdon vaikka se tiesikin sitä, että olisimme Flensburgissa vasta klo 23 aikoihin.
Koska meillä oli aikaa tunnin verran ennen junan lähtöä, niin suuntasimme jokainen syömään. Tai no minä en syönyt vaan nautin herkullisen smoothien jossa oli ainakin mansikkaa ja vesimelonia. Sen jälkeen olikin aika suunnata oikealle raiteelle. Lipussa ilmoitettiin raiteeksi 6a, mutta… Siltä raiteelta olikin lähdössä juna Kieliin ja mehän emme olleet menossa lähellekään Kieliä. No, hetken ihmettelyn jälkeen kuulimme ilmoituksen jossa sanottiin Flensburgin junan lähtevän raiteelta 14. Aikaa oli 5 minuuttia. Ei tietoakaan missä raide 14. Ei muuta kuin siis juoksuksi ja onneksi löysimme raiteen ja kerkesimme junaan. Tämän etapin oppimiset olivat siis siinä, että kannattaa tarkistaa onko mahdollisuus halvempaan matkaan ja että lipun ilmoittamaan raiteeseen ei kannata aina luottaa vaan kannattaa kuunnella mieluummin ilmoituksia.
Junamatka Flensburgiin meni aika hyvissä merkeissä. Hassuttelimme ja juttelimme kaikesta mitä odotimme matkalta ja kaikkea muuta. Yhdessä vaiheessa jopa mietimme, että luulevatkohan sitten Flensburgissa että sinne on lähetetty erityisluokka. Sen verran hulluja juttuja meiltä tuli. Mutta toisaalta, olimme siinä vaiheessa jo aika väsyneitä, joten otettakoon se huomioon juttujen tasossa.
Flensburgiin kun pääsimme, oli Irene meitä vastassa perheensä kanssa. Lähdimme suuntaamaan kohti hostellia joka oli noin 10 minuutin kävelymatkan päässä.
Hostellille kun päästiin, niin valitsimme huoneet ja minä päädyin jakamaan 5 hengen huoneen Elinan ja Virpin kanssa. Huone oli ihan mukava mutta suihku ei niinkään mukava. Mietitytti vähän että uskaltaakohan sinne edes mennä suihkuun. Itse en rohkaistunut vielä silloin suihkuun, mutta Elina ja Virpi kylläkin. Ensimmäisenä hommana oli laittaa sänky kuntoon ja hetken ihmettelyn jälkeen sitten suunta nukkumaan.
PÄIVÄ 2, maanantai 16.11.
Heräsin kahdeksan aikaan ja meninkin suoraan aamupalalle. Aamupalan jälkeen menin valmistautumaan koululle lähtöön ja yhdeksältä Irene sitten tulikin meitä hakemaan. Matkaa koululle oli noin 2 – 3 kilometriä ja matka oli suurimmaksi osaksi pelkkää nousua.
Kun pääsimme koululle, niin suuntasimme opettajien huoneeseen jossa Irene esitteli meidät muutamille opettajille. Tämän jälkeen oli aika hajottaa ryhmä kahteen osaan ja molemmat ryhmät suuntasivat eri luokkiin saksan tunneille. Minä suuntasin Sannan, Hanna-Maijan ja opettajan kanssa tunnille, jossa he analysoivat novellia. Saimme novellin luettavaksemme mutta en siitä ymmärtänyt kovin paljoa. Onneksi eräs ystävällinen opiskelija kertoi novellin sisällön englanniksi ja oli heti helpompi alkaa seuraamaan analysointia vaikkakin siitä osa meni ohi. Luokassa oli myös eräs poika joka paljastui puoliksi suomalaiseksi. Hänen äitinsä oli suomalainen.
Saksan tunnin jälkeen suuntasimme takaisin opettajien huoneeseen kahville ja sen jälkeen koulun rehtori kertoi meille hieman Flensburgista ja koulusta vähän enemmänkin ja tietenkin saksaksi. Osa meni kyllä ihan täysin ohi ymmärryksen mutta ymmärsin kuitenkin tarpeeksi. Tai ainakin niin luulen. Sen jälkeen Irene kävi viikon ohjelman läpi ja se kuulosti oikein kivalta.
Kun olimme lähdössä opettajien huoneesta, niin kaksi opettajaa kyseli minulta Suomesta ja Oulusta. Yritin heille parhaani mukaan vastata. Onneksi he osasivat englantia, niin oli paljon helpompaa. Pelkällä saksalla en olisi kyllä pärjännyt.
Ennen kuin lähdimme koululta pois, niin Irene kierrätti meitä koululla. Kävimme myös moikkaamassa Irenen luokkalaisia ja he olivat ihan onnessaan kun näkivät meidät. Halusivat oppia muutaman sanankin suomea.
Sitten olikin aika pienen kaupunkikierroksen. Lähdimme siis kävellen koululta kohti kaupunkia ja mukaamme lähti Irenen lisäksi eräs koulun opettajista, Björn. Näemme matkan aikana parit museot ulkoapäin ja lisäksi käymme vanhalla hautausmaalla ihastelemassa vanhoja hautoja. Kyseinen hautausmaa oli ajalta, jolloin Tanskan raja oli etelämpänä.
Päästyämme keskustaan suuntasimme koko porukalla syömään ja kello oli siinä vaiheessa jo kaksi. Oli siis aikakin mennä syömään. Ravintolassa tulikin sitten tilatessa käytettyä saksan kieltä ja ilmeisemmin se meni hyvin kun ei tullut tarjoilijalta ”Was?”-kysymystä. Olen ylpeä itsestäni.
Kun olimme syöneet, niin lähdimme kiertelemään kauppoja. En jaksanut kuitenkaan mitään vielä silloin ostaa. Tarpeeksi kauan kierreltyäni kauppoja suuntasin hostelliin. Siinä vaiheessa olin kyllä niin väsynyt, että olisin voinut vaikka alkaa heti nukkumaan. En kuitenkaan alkanut vaan katsoin telkkaria ja koetin ymmärtää mitä siellä puhuivat. Rohkaisin itseni ja suuntasin suihkua testaamaan ja siinä vaiheessa kyllä tuli ikävä Suomea. Suihkusta ei tullut paljon ollenkaan vettä ja saikin vain toivoa, että kaikki shampoo lähtee hiuksista pois. Katselin vielä hetken aikaa telkkaria, mm. Haluatko miljonääriksi, kunnes silmät alkoivat olla jo niin ristissä, että oli pakko alkaa nukkumaan.
PÄIVÄ 3, tiistai 17.11.
Heräsin ensimmäisen kerran kuuden aikoihin mutta en jaksanut nousta heti, joten jatkoin unia hetken aikaa. Olisikohan kello ollut seitsemän kun sitten tajusin, että voisi todellakin nousta, sillä lähtö olisi 7.30 koululle päin. Tällä kertaa Björn tuli meitä hakemaan.
Ensimmäisenä tehtävänä meillä koululla oli mennä englannin tunnille jossa esittelimme Lapin, Oulun, OSAO:n sekä Helsingin. Alun perin minun piti esitellä Lappia mutta koska Mari ja Riikka eivät päässeet mukaan ja heidän olisi pitänyt esitellä Oulu, niin esittelin sen heidän puolestaan. Esitys meni mielestäni hyvin ottaen huomioon sen, että en tiennyt lainkaan etukäteen mitä Mari ja Riikka olivat esitykseen laittaneet. Eräs asia mikä aluksi ihmetytti kun pidimme esityksiä, oli se että taputusten sijaan oppilaat koputtivat pöydän pintaan esityksen jälkeen.
Englannin tunnin jälkeen suuntasimme toiseen HLA:n koulurakennukseen tutustumaan. Siellä tutustuimme osastoon jonne opiskelijat olivat perustaneet yrityksen ja siellä sitten opiskelivat erilaisia asioita, kuten esimerkiksi kirjanpitoa, myyntiä ja vastaanotossa olemista. Kuulimme lisäksi koulun purjevene-ohjelmasta, jossa 10 oppilasta suuntaa opettajan kanssa purjehtimaan koulun purjeveneellä ja siellä sitten käytetään hyväksi jo opittuja asioita sekä tietenkin opitaan uutta.
Sitten olikin aika suunnata IT-kontoriin ja matkan aikana Irene näytti meille joitain paikkoja, kuten esimerkiksi vanhan mutta kauniin sisäpihan.
IT-kontorissa meille pidettiin parit esitykset. Ensin meille kerrottiin mikä IT-kontor on ja se oli enimmäkseen saksaksi ja sen jälkeen kolme poikaa, jotka olivat siellä harjoittelijoina, kertoivat meille tarkemmin siellä tehtävästä työstä ja se oli onneksi englanniksi.
Esitysten jälkeen lähdimme kohti keskustaa kiertäen sataman kautta.
Ensimmäisenä suuntasimme syömään ja osa meistä meni samaan ravintolaan missä olimme maanantainakin käyneet syömässä ja osa suuntasi muualle. Itse suuntasin siihen ravintolaan missä kävimme maanantaina ja taas vaihteeksi käytin siellä saksan kieltä. Näin siellä myös elämäni ensimmäistä kertaa kaksi nunnaa. En ole yhtään nunnaa aikaisemmin nähnyt muualla kuin televisiossa ja elokuvissa, joten katse kiinnittyi aika monta kertaa nunniin.
Ruokailun jälkeen suuntasin shoppailemaan ja tuhlasin hieman rahaa itseeni. Ja pärjäsin täydellisesti saksan kielellä. Lisäksi kävin myös ostamassa itselleni hieman hedelmiä ja suklaata välipalaksi, aamupalaksi ja iltapalaksi. Shoppailun jälkeen suuntasin hostellille ja suuntasin tietokoneelle ja Internetin ihmeelliseen maailmaan. Aikaisemmin päivällä olimme kuulleet, että Finnair tekisi mahdollisesti tiistain aikana päätöksen lakon jatkumisesta ja meninkin tutkimaan uutisia kyseisestä asiasta. Joskus kuuden ja puoli seitsemän väliin sitten tulikin uutinen, joka kertoi Finnairin lopettaneen lakkoilun. Kyllä oli helpottava uutinen. Aloimme sitten tietenkin heti suunnitella paluumatkaa Suomeen: ”Otetaan eka juna Flensburgista Hampuriin!”, ”Se lähtee kuudelta aamulla..”, ”Ei se mitään!”
Vietin hetken aikaa vielä respan puolella ja sen jälkeen menin tutkimaan mitä televisio tarjoaisi ennen kuin olisi aika pistää pää tyynyyn ja alkaa katselemaan unia.
PÄIVÄ 4, keskiviikko 18.11.
Kello oli soimassa 6.45 mutta voi kuinka olisin vaikka antanut kaikki rahani pois jos olisin vain voinut jäädä nukkumaan. Nukuin ihan liian huonosti yön. Onneksi ei kuitenkaan ollut mikään kiire nousta sängystä, sillä noutaja tulisi vasta kahdeksalta. Suuntana tänään olisi Die Mürwiker Werkstätten joka on ns. työpaja kehitysvammaisille. Onneksi sinne oli sen verran pitkä matka, että meidät tultiin hakemaan hostellilta autoilla.
Työpajalla tapasimme Irenen tyttären Rebekan sekä ohjaajan. He kierrättivät meitä eri osastoilla joilla tehtiin erinäisiä metallitöitä (laivan osia, ruuveja, …) ja pakattiin leluja. Oli todella mielenkiintoista nähdä miten niin eri tason kehitysvammaiset pystyivät töihin. Tietenkin se työ oli sellaista mitä he pystyivät tekemään. Eihän nyt pahasti kehitysvammaiselle mitään kovin vaativaa ja vaarallista työtä voisi edes antaa. Mieltäni piristi siellä myös se, miten iloisia ja positiivisia nämä kaikki kehitysvammaiset siellä olivat.
Kun olimme tutustuneet Mürwikeriin, niin suuntasimme Flensburgin museoon. Siellä oli alakerrassa eläinmuseo jossa opin muutamien eläinten saksankieliset nimet ja yläkerrassa oli tarjolla vanhoja tavaroita, jopa niin vanhoja kuin 11 000 vuotta eKr. olevat poronsarvet.
Kun olimme kierrelleet museota tarpeeksi niin lähdimme keskustaan. Tässä vaiheessa ilma oli muuttunut todella kaameaksi, eli kova tuuli ja vielä kovempi sade. Sateenvarjosta ei siis olisi mitään hyötyä. Olisin mielelläni jo tässä vaiheessa suunnannut hostellille, mutta kävin kuitenkin parissa kaupassa ja vein postikortit postiin. Tai no postilaatikkoon ne vein ja sitä ennen opettelinkin käyttämään postimerkkiautomaattia. Piti hetken aikaa ihmetellä, että mitenköhän se toimii. Onnistuin kuitenkin ostamaan postimerkit ja näin siis lähettämään myös kortit. Kaiken tämän jälkeen suuntasinkin hostellille hieman kuivattelemaan, sillä pian olisi lähtö Flensburg Brauereihin tutustumaan. Päästyäni hostellille olin ihan kuin uitettu koira. Kengät, sukat, housut ja takki olivat ihan märät. Mieleni olisi tehnyt mennä kuumaan suihkuun ja peiton alle, mutta koska piti sinne panimolle lähteä, niin en viitsinyt.
Hieman ennen kahta lähdin suuntaamaan panimolle. Onneksi panimo sijaitsi ihan hostellia vastapäätä, niin ei ollut pitkä matka eikä kastunut kovin paljoa enempää. Ensimmäisenä meille näytettiin siellä video siitä miten Flensburgeria aikoinaan tehtiin ja miten sitä nykyään tehdään. Videon jälkeen kaikki vieraat jaettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmistä lähti tutustumaan panimoon ja sillä aikaa meidän ryhmämme sai maisteltavaksi olutta. Odoteltuamme hetken, oli meidän ryhmän vuoro lähteä kierrokselle. Aluksi menimme toiseen rakennukseen jossa meille kerrottiin hieman eri olutlaaduista mitä panimolla tehdään ja sen jälkeen pääsimme tutustumaan itse tuotantoon.
Kierroksen jälkeen meille tarjottiin pikkupurtavaa ja olutta. Tarpeeksi syötyäni ja juotuani lähdin hostellille. Onneksi vesisade oli jo tässä vaiheessa ohi. En olisi kestänyt enää yhtään vesisadetta.
Ohjelmassa olisi ollut illemmalla diskoilua, mutta koska päivän sade johti siihen, että ainoat mukanani olevat kengät ja takki olivat ihan märät, niin päätin jäädä hostellille. Muutenkaan olo ei ollut mitenkään maailman paras, niin en olisi välttämättä ollut parasta seuraa illalla. Illan vietin siis Internetin ihmeellisessä maailmassa sekä televisiota katsellen.
PÄIVÄ 5, torstai 19.11.
Torstai lähti keskiviikon tapaan aika hitaasti käyntiin. Olisin ihan mielelläni jäänyt taas nukkumaan. Nousin kuitenkin sängystä ja suuntasin puoli kahdeksalta pihalle, jolloin meidän olisi myös pitänyt lähteä kohti Schlosswallin rakennusta. Pääsimmekin lähtemään aika ajoissa, mutta koska emme olleet menneet yhtään kertaa hostellilta päin Schlosswalliin ja meillä ei ollut tällä kertaa opasta, niin eksyimme. Päätimmekin siis, että emme edes yritä sinne löytää, sillä olimme jo siinä vaiheessa myöhässä sieltä ja ei olisi oikein kohteliasta mennä myöhässä paikalle. Suuntasimmekin siis erääseen kahvilaan aamupalalle.
Aamupalan jälkeen minun päivän ohjelmaan sisältyi shoppailua ja hostellilla oleskelua. Illemmalla, noin viiden aikaan, lähdimme viettämään porukalla viimeistä iltaa kahvilaan jossa kävimme aamupalallakin. Sieltä siis sai muutakin kuin pelkkää kahvia ja pullaa. Syötyämme lähdimme kaikki eri teille ja minä suuntasin opettajan kanssa hostellille. Tarkoitus oli alkaa pakkaamaan, mutta sen sijaan suuntasinkin juomaan kaakaota respaan ja lisäksi eksyin Internetin ihmeelliseen maailmaan. Noin pari tuntia myöhemmin päätin, että nyt on todellakin aika lähteä pakkaamaan, sillä perjantaina ei enää kerkeäisi.
Pakkaaminen olikin aikamoinen operaatio, ei meinannut tulla mitään siitä. Tavaramäärä oli jotenkin omituisesti lisääntynyt. Sain kuitenkin kaikki tungettua laukkuun ja melkein piti pomppia laukun päällä, jotta sen sai kiinni. Pakkaamisen jälkeen rentouduin suuntaamalla sänkyyn ja katsomalla telkkaria ennen kuin aloin nukkumaan.
PÄIVÄ 6, perjantai 20.11.
Kello on 6.25 kun herätys soi. Makoilen hetken aikaa sängyssä ennen nousemista. Vaihdan vaatteet ja peseydyn jotta saan viimeisetkin tavarat pakattua. Suuntaan aamupalalle joka on tosin vain kaakaota. Juotuani kaakaon menen huoneeseen laittamaan paikat kuntoon ja hakemaan tavarani. Kun kello tulee 7.30 on aika lähteä suuntaamaan kohti juna-asemaa. Irene tulee meitä kuitenkin ennen sitä katsomaan ja hyvästelemään.
Matka juna-asemalle ei ole mikään kiva. Laukku painaa ihan kivasti ja vaikka sitä voikin vetää, niin se tuntuu todella vaikealta. Reitti on kuitenkin ylämäkeä sekä mukulakiveä. Onneksi matkaa ei kuitenkaan ole kovin paljoa, vain noin puoli kilometriä. Mutta sekin tuntuu liian pitkältä matkatavaroiden kanssa. Juna-asemalla onneksi helpottaa kun saa irrottautua laukusta hetkeksi. Laukun saaminen junaan on kokemus. Ei meinaa saada sitä millään nostettua. Toinen koetus on kun laukku pitäisi saada laukkuhyllylle. Pelottaa että laukku tipahtaa päälle. Saan laukun kuitenkin onneksi laitettua sinne ilman haavereita.
Junamatkan aikana katselin maisemia ja kuuntelin musiikkia. Ei oikein jaksanut keskittyä mihinkään muuhun.
Hampurissa suuntasimme ensimmäisenä viemään matkatavaroita säilytykseen, jotta seikkailu Hampurissa sujuisi mukavammin. Sen jälkeen lähdimme etsimään ostoskatua ja sen löydettyämme suuntasimme kahvilaan. Koko viikon olin himoinnut Sacher-kakkua ja vihdoinkin sitä sain. Tilasin myös maitokahvin joka tuli aivan mahtavan kokoisessa kupissa. Mietin jo välillä, että saanko sitä edes juotua.
Kahvilasta suuntasimme kiertelemään kauppoja ja tulipahan tuhlattua hieman lisää rahaa. Ostin viimeiset tuliaiset ja itsellenikin jotain pientä. Ostoksien jälkeen maha oli sitä mieltä, että aika suunnata syömään ja niinpä suuntasin juna-aseman Subwayhin syömään. Hieman oli siinä vaikeuksia kun ei ihan ymmärtänyt kaikkea mitä puhuivat, mutta sain kuitenkin herkullisen Subin ja pienen juoman ostettua ja täyttämään mahaani.
Puoli kolmen aikaan menimme hakemaan matkatavaramme säilytyksestä ja lähdimme suuntaamaan S-junalle joka veisi meidät lentokentälle. Menimme kyllä oikeaan junaan mutta väärään vaunuun. Jossain vaiheessa nimittäin osa vaunuista erotettaisiin junasta ja ne suuntaisivat ihan eri paikkaan. Onneksi kuitenkin tajusimme että olimme väärässä vaunussa ja niinpä seuraavalla asemalla vaihdoimme vaunua. Onneksi juna oli sen verran kauan pysähdyksissä asemalla jotta kerkesimme vaihtaa.
Lentokentälle kun pääsimme, suuntasimme terminaaliin odottelemaan lähtöselvityksen aukeamista. Sitä ei onneksi tarvinnut odotella kuin vajaa tunti. Oli helpotus kun sai jättää matkatavarat pois ja sai alkaa lepuuttamaan käsiä. Varsinkin oikean käden sormet olivat olleet aika kovilla koko päivän matkatavaroiden takia. Pääsimme heti lähtöselvityksen jälkeen menemään turvatarkastuksen läpi ja kaikki meni hyvin. Turvatarkastuksen jälkeen lentoon oli vielä aikaa melkein 3 tuntia, joten lähdin kiertelemään kauppoja. En kuitenkaan löytänyt mitään ostettavaa. Opettajan kanssa suuntasimme kahville ja taas vaihteeksi otin maitokahvin. Ja taas vaihteeksi se tuli isossa kupissa ja sai miettiä, että jaksaako sitä edes juoda. Sen jälkeen suuntasimme lähtöportille odottelemaan koneeseen pääsyä ja vihdoinkin sen aika tuli.
Lento meni todella hyvin ja se oli muutaman minuutin jopa etuajassa Helsingissä. Helsingissä ei jaksanutkaan sitten enää mitään tehdä ja eipä siellä oikein mitään tekemistä edes ollut tarjolla. Ainoa mikä oli auki oli Roberts Coffee ja sieltä en halunnut mitään. Istuskelinkin siis lähtöportilla ja odotin Oulun koneeseen pääsyä.
Lento Ouluun oli myös ajoissa. Pääsimme lähtemään muutaman minuutin ennen aikojaan ja olimme Oulussa noin 10 minuuttia aikaisemmin. Matkatavarat kun saapuivat, niin siinä vaiheessa tuli iso helpotus. Matka oli ohi ja kaikki oli hyvin.
(kuvat lisätty 26.12.09.. lisääkin olisi, mutta ei sitä ny kaikkia viitsi tänne laittaa ;D)
