And believe I am still alive..

Olen miettinyt jo pitkään miten tämän postauksen aloittaisi. Tapoja on niin monia. Olen myös miettinyt sisältöä. Tyyliä. Melkein ihan mitä vain mitä voi, ihan vain sanoakseni..

OLEN TAKAISIN!

Välissä on melkein puolen vuoden tauko kirjoittamisesta. En edes tiedä onko blogillani enää lukijoita, mutta ehkä se tämän postin myötä selviää.

Puolen vuoden hiljaisuudesta voin syyttää opintoja. Ja toki itseäni. Kevät vain sattui olemaan kiireistä aikaa opintojen suhteen. Viimeiset tärkeät kurssit, työssä oppiminen, tutkintotilaisuus. Toisin sanoen paljon tietojen etsimistä, kirjallisia töitä, osaamisen näyttämistä käytännössä ja teoriassa. Välillä meinasi mennä usko itseen, mutta lopulta kaikki meni kuitenkin hyvin ja sain huokaista helpotuksesta. Ja sain ne lähihoitajan paperit! :)

Valamis! Tosin lähihoitajana ei voi koskaan sanoa olevansa valmis, sillä koko ajan tulee uutta oppimista..

Opintojen loppumisen jälkeen sitten olenkin metsästellyt työpaikkoja, eli kirjoittanut monia monia työhakemuksia. Keikkatyötä kyllä olisi tarjolla ja olen ilmoittautunutkin pariin eri paikkaan sijaiseksi, mutta mukavampaa se olisi jos saisi vakityöpaikan tai ainaki pidemmän työsopimuksen kuin 8h kerrallaan.

Mutta mitä blogin tulevaisuudessa on tiedossa? Ainakin monta juttua on mietintämyssyssä, mahdollisesti jopa jotain videopostausta saatan tehdä.

Jos täällä on enää lukijoita, niin mistä te haluaisitte lukea nyt kun olen palannut blogini pariin?

Kuulumisia

Hups, edellisestä postauksesta jo kuukausi aikaa ja silloinkin vain opastin tekemään itse nukketeatterinukkea. No, pidempään mua seuranneet toki tietävät jo sen, että kuukauden tauko kirjoittamisessa ei ole mulle mikään ihme, varsinkin kun välillä saattaa olla useampiakin kuukausia etten postaile mitään. Tänä vuonna muutenkin postaustahti ollut aika olematon ja syytän siitä koulua/opintoja. Ja ehkä sitä, että olen taas tänä vuonna innostunut pelailemaan pelejä. Dragon Age, Skyrim, Fallout 4, .. eli ehkä mun pitääkin syyttää pelifirmoja koska tekevät liian mielenkiintoisia pelejä! :D

Viimeisin pelirakkaus, Fallout 4.

Koulun ja pelaamisen lisäksi mun elämässä ei olekaan kovin mitään mullistavaa tapahtunutkaan. Koulussa kaikki mennyt hyvin ja mulla ois tälle vuodelle enää yksi pakollinen koulupäivä ennen joululomaa. Toki kouluhommia pitää kotonakin tehdä, joista isoin on liiketoimintasuunnitelma. Sain vapautuksen yrittäjyyskurssista, sillä olen sen jo aikaisempien opintojeni aikana kahdesti käynyt. Liiketoimintasuunnitelma on kuitenkin tehtävä, sillä se on yksi ammattitaitovaatimuksista. Olen kuitenkin asettanut jo itseni aika pitkälti lomamoodiin. Lomamoodiin asettautuminen alkoi myös aika mukavissa merkeissä, sillä sain kuulla saaneeni työssä oppimispaikan koulun kautta. Ja siihen työssä oppimispaikkaan ei muuten ihan helposti vammaistyöhön suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat pääse!

Tällä viikolla Ouluun tuli ihan kunnolla lunta, vihdoinkin!

Tällä viikolla oli koulussa muutenkin ihan kivaa. Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli AVEKKI-koulutus. Kyseinen koulutus siis valmistaa kohtaamaan haastavasti käyttäytyvän asiakkaan. Tiistaina meillä oli teoriaa tuohon liittyen ja keskiviikkona sitten harjoiteltiin käytännössä tapoja siihen, että miten saada aggressiivinen asiakas/henkilö rauhoittumaan ja miten puolustaa itseään jos joku käy kimppuun. Oltiin kirjaimellisesti toistemme kimpussa silloin, mustelmilta ja kuhmuilta ei säästynyt varmaankaan kukaan, paitsi ehkä kouluttaja :D

Aamiaista Puistokahvila Makiassa

Jouluhommatkin alkaa olemaan melkeinpä kondiksessa. Joululahjoista suurin osa hommattu, enää pitäisi kummipojalle jotain pehmeää hommata. Vietämme jouluaaton miun vanhempien luona ja sinne olen ajatellut vieväni itse tehtyä sinappia, raakasuklaata ja joululeipää. Pitäisi vain ostaa tarvikkeet noita kaikkia varten. Onneksi on vielä aikaa ja ainakin raakasuklaa ja joululeipä parempi tehdä vasta pari päivää ennen joulua.

Tästä nyt tuli vähän sekava postaus, mutta sekään nyt ei ole mitään uutta tässä blogissa. Seuraava postaus on jo valmis siirrettäväksi paperilta tänne ja kuvia vailla. Ehkä se näkee päivänvalon vielä ennen joulua..

Nukketehdas

Meillä oli tänään koulussa vähän erilainen päivä, luova päivä. Osaamisalan opintoihin kuuluu erilaisten ohjaus- ja työtekniikoiden opettelu. Tänään vuorossa oli nukketeatteri ja siinä oli ideana tehdä oma nukke. Tekniikka ja toteutustyyli oli vapaa, ainoa vaatimus oli että materiaalit tuli olla sellaisia mitä koulusta löytyy ja että nukella on edes yksi liikkuva käsi.

Itse mietin aluksi kissaa, mutta en osannut päättää millä tekniikalla sen tekisin. Huovuttamalla, sukkahousut+vanu, styroksi, .. Liikaa vaihtoehtoja. Lähdinkin sitten Pinterestistä etsimään ideoita ja kissa muuttuikin ihmiseksi, tytöksi.

Pää melkein valmis

Ensimmäisenä oli pään tekeminen. Käytin siihen polvisukkaa ja vanua, silmiksi otin tuollaiset pyöreät helmet ja suun tein langalla. Hiuksiin käytin matonkudetta jonka liimasin kuumaliimalla (huom! kuumaliima on nimensä mukaisesti kuumaa.. nimim. poltin sormeni muutaman kerran). Kun pää oli valmis, olikin aika tehdä vartalo. Vartalo tehtiin pitkästä puutikusta, joka liimattiin päähän kiinni. Sen jälkeen sitten alkoikin vaatteiden miettiminen.

Valmiina, vai onko sittenkään..?

Vaatteet tehtiin kankaasta joka leikattiin sopivan kokoiseksi ja suurin piirtein neliöksi. Keskikohtaan leikattiin reikä ja kangas pujotettiin alakautta paikalleen. Koska aukosta tuli hieman liian iso, niin liimasin sen kaulaan kiinni. Lisäksi laitoin vielä kaulaliinan tuomaan vähän lisää ilmettä vaatteelle. Hiukset letitin ja sidoin punaisella rusetilla. Poskiin sain väriä väriliidulla. Liikkuvan käden tein myös sukasta ja vanusta, jonka liimasin ensin puutikkuun ja sitten vielä liimasin paikalleen "mekon" yhteen kulmista.

Nukesta tuli mielestäni todella söpö. En tosin ihan tyytyväinen ole lopputulokseen, joten luultavasti tulen muokkaamaan sitä jotenkin. Olen myös miettinyt, että tekisin vielä toisenkin ja sille mulla onkin jo suunnitelmat aika hyvällä mallilla. Pitäisi vain jotain tarvikkeita käydä ostamassa.

Helmikuussa meillä sitten jatkuu tämä nukketeatteri-teema, teemme mm. jonkin esityksen ja mahdollisesti toisenlaisen nuken. Innolla odotan.

Mitä kuuluu opinnoille?

Lähihoitajan opintoja on takana nyt päälle vuosi. Sinä aikana on tullut suoritettua koulutukseen liittyvät perusopinnot, eli kaikille pakolliset opinnot joihin kuuluu kolme tutkinnon osaa: kasvun tukeminen ja ohjaus, hoito ja huolenpito sekä kuntoutumisen tukeminen, ja nyt opiskellaan jo omaa osaamisalaa, joka on minulla vammaistyö.

Käytössä oleva oppikirja sekä ammattitaitovaatimukset.

Perusopinnoista hoito ja huolenpito (hohu) sekä kuntoutumisen tukeminen (kuntu) on olleet tähän asti sellaiset tutkinnon osat, joista olen pitänyt. Toki pidin myös tuosta kasvun tukemisesta ja ohjauksesta, mutta se ei niin paljoa antanut uutta. Hohun aikana opiskeltiin lääkehoitoa, anatomiaa ja fysiologiaa, erinäisiä toimenpiteitä (pistäminen, katetrointi, nenämahaletku, ..) ja tietenkin sairauksia. Kuntun aikaan keskityttiin sitten erilaisiin kuntoutujaryhmiin. Työssä oppimiset olisi myös pitänyt olla molempien aikana siihen sopivat, mutta minulla meni hieman ristiin. Hohun aikaan olin eräässä tehostetun palveluasumisen yksikössä, jossa ei oikein hoidollista työtä ollut. Tokihan siellä tuli tämä perushoito ja lääkehoito, mutta hurjin hoitotoimenpide taisi olla se kun sain mitata asukkaiden verensokerit ja pistää insuliinit. Kuntun aikaan sitten taas olin vuodeosastolla ja siellä sitten olisi ollut hyvä osata jo hohussa opittuja asioita. No, onneksi ohjaaja ymmärsi tilanteeni ja hän opetti minulle myös hohun asioita. Sainkin todella paljon irti kuntun työssä oppimisesta tuon ansiosta ja nyt on enemmän varmuutta tehdä asioita.

Kuntun työssä oppimisen aikana pukeuduin näin muodikkaasti..

Nyt on sitten tosiaan jo osaamisalaopinnot alkaneet. Nyt alussa olemme käsitelleet eri vammaryhmiä kuten kehitysvammoja, liikuntavammoja, aivovammoja. Meillä on nyt myös jatkunut lääkehoito ja lääkelaskut, lisäksi alamme käymään läpi tarkemmin eri vammaryhmien kuntoutumista, terveyden ylläpitoa ja edistämistä, ja jossain vaiheessa on tiedossa hieronnan ja jalkahoidon opiskelua. Toki opintoihin kuuluu myös kielien opiskelua ja yrittäjyyttä, EA2-kurssi ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän kivaa.

Helmikuun lopulla olisi sitten suunta jälleen kentälle, eli työssä oppimaan. Pitäisi alkaa metsästämään jo paikkaa. Muutama idea kyllä on minne haluaisin, mutta kaikkialle ei voi ottaa itse suoraan yhteyttä vaan koulu hakee ne paikat. Tuo työssä oppiminen sitten jääkin minulla viimeiseksi ennen valmistumista ja työmaailmaan siirtymistä, joten haaveena olisi päästä suorittamaan se sellaiseen paikkaan, johon voisin sitten valmistuttuani työllistyä suoraan.

Haluaisitteko kuulla lisää lähihoitajan opinnoista? Tai onko siellä ruudun toisella puolen lähihoitajia/lh-opiskelijoita?

Nipsnaps ja väriä

Muutama viikko sitten minusta alkoi tuntua sille, että hiukseni ovat ihan liian pitkät. Hiukset oli koko ajan vain ponnarilla tai letillä. En edes muista milloin olisi hiukset olleet ihan rauhassa auki koko päivän. Nukkuessakin hiukset alkoi olemaan aika usein letillä. Osittain hiusten kiinnipitäminen johtui siitä, että oli menossa työssä oppiminen. Lähihoitajan, ja toki myös muiden hoitoalan työntekijöiden, aseptisiin ohjeisiin sisältyy mm. hiusten pitäminen kiinni työvuoron aikana. Mutta kun se hiusten pitäminen kiinni oli myös yleistä vapaa-ajallakin. Niinpä varasin sitten ajan Zaparoon Sinille ja kävin lyhentämässä hiuksia niin paljon, että ei pitkään aikaan tule saamaan kiinni.

Sanoin Sinille, että haluan hiuksista lyhyet ja annoin Sinille vapauden leikata niin lyhyeksi kuin hän uskalsi. Lähdin erittäin tyytyväisenä asiakkaana pois. Tuossa mallissa on huomioitu se, että minulla oli toinen sivu jo valmiiksi lyhyt. Siksi siis toispuoleinen leikkaus.

Viime viikolla aloin sitten haaveilemaan väristä ja varasinkin ajan Zaparoon. Piheys kuitenkin iski ja päätin värjätä hiukset ihan itse. Väriksi valikoitui Four Reasonsin 5.52 Cherry Tree.

Kuten kuvasta näkee, niin hiukset on kasvanu muutaman viikon aikana sen verran pituutta, että pitäisi käydä kampaamossa. Eniten mua häiritsee tuo lyhkänen sivu kun taaempana huomattavasti pidemmät. Voisi siis käydä leikkauttamassa ne ihan samalle tasalle. Toki myös tuota pidempää osiota voisi ehkä vähän lyhentää. Ehkä. Pitänee tällä viikolla käydä Zaparossa ja katsoa mitä tapahtuu ;)

Milloin viimeksi sinulla on hiuksissa tapahtunut isompi muutos?

REKOtuttaa

Ympäri Suomea järjestetty REKO rantautui kesäkuun alussa vihdoin Ouluunkin. Me ollaan Jaken kanssa käyty alusta saakka ostoksilla, ainoastaan pari kertaa jäänyt väliin mm. meidän Prahan reissun takia. Viimeisin REKO-kokoontuminen oli eilen ja meillä mukaan lähti sieltä jo tuttuun tapaan jogurttia mutta lisäksi piimää, leipää, jauhoja, kaurahiutaleita, muikkua ja perunoita sekä valkosipulia.

Viimeisin ostos, kuvasta tosin puuttuu perunat, muikku ja valakosipuli..

Tuota jogurttia ollaan ostettu ihan alusta saakka ja se on kyllä ihan ehdoton ostos. Parempaa maustamatonta jogurttia en ole maistanut. Meillä tuo 3 kilon pönttö kestää noin viikon verran ja sitten joutuukin viikon verran odottelemaan, että sitä saa lisää. Ainahan sitä toki voisi ostaa 2 pönttöä, mutta kun jääkaappiin ei sovi. Jogurtin lisäksi ei välttämättä aina osteta muuta, mutta jos ostetaan on ostokset joka kerta aika erilaiset. Ollaan ostettu kananmunia, ankanmunia, kalaa, lihaa, pottua, leipää ja nyt eilen ensimmäistä kertaa jauhoja ja kaurahiutaleita. Aikalailla tarpeen mukaan menee ostokset, ja toki sen mukaan mitä tuotteita on tarjolla.

REKOn myötä meillä on lisääntynyt todella paljon lähi- ja luomutuotteiden ostaminen. Kyllähän niitä on pyrkinyt ostamaan jo ennen REKOakin kaupasta, mutta mieluummin ostaa suoraan tuottajalta kun tietää sen rahan menevän kokonaan tuottajalle.


REKOssahan on siis kyse siitä, että tietyin väliajoin lähialueiden (ja miksei kauempaakin) tuottajat myyvät kuluttajille omia tuotteitaan ilman (turhia) välikäsiä. Myynti tapahtuu alueen REKOn FB-ryhmässä niin, että tuottajat lisäävät myynnissä olevien tuotteidensa tiedot ja hinnat ryhmän seinälle ja kuluttaja ilmoittaa tuottajan ilmoituksen alle, että mitä haluaa ostaa ja kuinka paljon. Sovittuna ajankohtana ja sovitussa paikassa tuottajat ja kuluttajat tapaavat, jolloin sitten itse ostotapahtuma tapahtuu.


Joko te olette löytäneet REKOn? Oululaiset voivat liittyä mukaan täällä.

Hektistä elämää

Kesä tuli, kesä meni ja syksy on jo pitkällä. Mun kesään kuului opiskelua, viikon kesäloma ja reissu Prahaan sekä lisää opiskelua niin koulussa kuin kentällä.

Passi ja hammasharja sekä rahaa, mitä muuta ulkomailla muka tarvitsee..?

Päivän asu kuvat 6 viikon ajalta olisi näyttänyt aika pitkälti tältä..

Syksyn kunniaksi lyhyet hiukset ja hieman väriä piristykseksi

Kouluun on taas palattu ja nyt ehkä taas kerkeää tännekin kirjoitella. Tulossa ainakin fiiliksiä Prahan reissusta ja muutamia haasteita mitä olen bongaillut muiden blogeista. Saa myös heitellä postaustoiveita ja katson mitkä toteutan! :)

Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa..

Puolustusvoimain lippujuhlaa vietetään Suomessa vuosittain 4. kesäkuuta, joka on myös C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivä. Mannerheim kuoli vuonna 1951 ja ensimmäisen kerran lippujuhla järjestettiin 1952. Lippujuhlan päivään kuuluu mm. myönnettyjen kunniamerkkien jako, ansioituneiden sotilaiden ja reserviläisten ylentäminen sekä paraati. Tänä vuonna paraati järjestettiin Oulussa ja pakkohan se oli mennä katsomaan.

Paraatin lisäksi Kuusisaaressa oli kalustoesittelyä ja näytöksiä. Yksi näytöksistä oli Midnight Hawks -taitolentonäytös. Alla yksi kuva ja postauksen lopussa videopätkä.

Midnight Hawks

Tuon lentonäytöksen jälkeen Raatin kentällä alkoi paraatikatselmus ja tässäpä kuvia kun joukot saapuivat kentälle. Paraatikatselmuksen aikana en kovin kuvia viitsinyt ottaa, sillä pääasiassa olisi näkynyt vain sotilaspoikien ja -tyttöjen selät kuvissa.

On ne niin kommeita sotilaita..

Suomen Rauhanturvaajia

Katselmuksen jälkeen olikin sitten aika siirtyä Tuiran silloille ohimarssia katsomaan. Ohimarssiin osallistui noin 1200 sotilasta ja noin 90 moottoroitua osaa. Lisäksi 4 Hornettia ja 4 Hawkia sekä 6 helikopteria teki ohimarssin aikana ylilennon. Kuvia tuli otettua tuttuun tapaan reilu 100, mutta julkaisukelpoisia vain nämä pari alla olevaa. Moottoroiduistakin osista otin kuvia mutta niistä ei oikein löytynyt mitään kovin hyvin onnistuneita kuvia.

Panssariprikaati

Maanpuolustuskorkeakoulun kadetteja

Paraatin jälkeen olisi ollut vielä tiedossa toimintanäytöksiä, mutta nälkä vei voiton ja lähdin syömään kaupunkiin. Sinänsä harmittaa että en jäänyt toimintanäytöksiä katsomaan, mutta luulenpa että siellä on ollut niin paljon porukkaa, että näkymät ei ois olleet hyvät. Toppilan satamassa olisi myös ollut nähtävää, sillä sinne oli tullut ohjusvene näytille. Ei vaan jaksanut enää syömisen jälkeen lähtä katsomaan sitä.

Tässäpä se lupaamani video. Suosittelen laittamaan äänet päälle.

#paraatissaparasta #paraati15 #midnighthawks

A video posted by Merja (@merjafrob) on Jun 4, 2015 at 8:13am PDT

Tuo otsikko on Jääkärimarssin sanoitusta. Mulla on soinut Jääkärimarssi päässä pari päivää. Ehkä se tästä helpottaa pikkuhiljaa..

Lopuksi vielä yksi asia, josta saatte miettiä onko se totta vai tarua: Mietin aikoinani tosissani armeijaan menoa.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin

Tänään oli yksi rankimmista päivistä viime vuosien aikana. Oli nimittäin aika laskea rakas mummini viimeiseen lepopaikkaan.

Lepää rauhassa rakas mummini
11.8.1920 - 20.4.2015

Mummi eli pitkän elämän, 94 vuotta. Hän näki ja koki sinä aikana paljon. Sota, rakkaus, lapset, lapsen menetys, lapsenlapsia, papan kuolema. Mummi asui pitkään kotona, kunnes hän oli siinä kunnossa, ettei enää selvinnyt yksin arjessa. Onneksi hän pääsi muuttamaan aivan ihanaan Saarela-kotiin, jossa asui viimeiset elinvuotensa.

Mekko ja neule Seppälä Woman | Legginsit H&M

Muistan kun olin lapsi/nuori ja kävin mummin luona. Hän kertoili tarinoita sota-ajoista ja matkoistaan ulkomaille. Mummi myös aina piti huolen siitä, että hänen luotaan ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.



Nyt minulla ei ole enää isovanhempia elossa, mutta onneksi muistot eivät koskaan kuole.