9. lokakuuta 2011

Get your facts first, and then you can distort them as much as you please.

Joku ihana anonyymikommentoija ilahdutti mun päivää eilen jättämällä seuraavanlaisen kommentin I may be paranoid but not android -postaukseen:

Muutaman entryn blogista lukeneena: mitä on ne KONGRESSIT? KONGRESSIIIIII.

Vaikka olisi miten töissä "kongressipalveluissa", ei kukaan tuosta noin vaan järjestä KONGRESSEJA. Kuulostaa aivan saatanallisen typerältä kun joku selittää järjestävänsä KONGRESSEJA ja sitten pitää vähän tehdä fullpeipöreitä. 

Tuota kommentista sainkin idean sitten kirjoittaa, että millaista se kongressien järjestäminen oikeastaan on.

Eli kaikkihan lähtee siitä kun joku Yritys Ab Oy tai yliopiston tiedekunta ottaa yhteyttä tarjouspyynnön muodossa N vuotta ennen tapahtumaa. Tarjouspyyntöön on saatettu jo eritellä, että mitä kaikkia palveluita he haluavat tai jos ei ole, niin silloin otetaan yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse yhteyttä tarjouspyynnön lähettäjään ja kysytään mitä palveluita halutaan. Yliopiston kongressipalveluissa palveluihin kuuluu projektinhallinta (aikataulutus, konsultointi, seuranta), talousasiat (budjetointi, laskutus), markkinointi (painotuotteet, verkkosivut), tiedottaminen, rekisteröintipalvelut, tilat ja tekniset järjestelyt, majoitus, catering, kokouspalvelut, oheisohjelmat, abstraktien hallinta, kuljetukset ja jälkityöt. Saatoin osan palveluista unohtaa, mutta tuossa on suurin osa niistä palveluista mitä pyydetään.

Kun tiedetään mitä palveluita halutaan, aletaan rakentamaan sen perusteella hieman budjettia ja tehdään tarjous. Jos tarjous hyväksytään, on aika ensimmäiselle kokoukselle jossa mietitään missä kongressi mahdollisesti voitaisiin pitää. Yliopiston tiloissa, Hotelli Lasaretissa, jossain muualla? Mietitään myös, että kuinka paljon tiloja tarvitaan, kuinka monta rinnakkaista sessiota ohjelmassa tulee olemaan, jne. Myös tarjoilut kongressipäivien aikana. Lisäksi mietitään jo alustavasti oheisohjelmaakin eli get-togetheria, kaupungin vastaanottoa ja kongressi-illallista. Kaupungin vastaanotolle ei voi valita itse paikkaa ja tarjoilua, joten tehdään vain päätös minä päivänä ja moneltako. Get-together ei ole pakollinen, mutta kongressi-illallista aika monikin odottaa.

Kokouksen jälkeen aletaan sitten kyselemään tarjouspyyntöjä kongressitiloista, majoituksesta (kiintiövaraukset osallistujille muutamaan keskustan hotelliin), tarjoiluista, mahdollisista kuljetuksista (niissä tapauksissa jos kongressi yliopistolla ja/tai muita kuljetuksia), yms. Myös budjetti alkaa hahmottumaan tässä vaiheessa paremmin.

Joillekin yrityksille/tiedekunnille saattaa riittää, että kongressipalvelut hoitavat ainoastaan nuo yllämainitut asiat, mutta välillä pyydetään myös apua markkinoinnissa, tiedottamisessa, rekisteröintipalveluissa ja abstraktien hallinnassa. Tällöin sitten neuvotellaan, että miten mikäkin hoidetaan.

Rekisteröintiä ja abstrakteja varten voi hommata erillisen maksullisen ohjelman jota kautta molemmat voi hoitaa helposti tai vaihtoehtoisesti molemmat voidaan hoitaa kongressin nettisivujen kautta nettilomakkeella, jolloin tiedot tallentuvat tietokantaan, johon pääsee käsiksi vain tietyt ihmiset.

Markkinointiin sisältyvät painotyöt ja verkkosivut suunnitellaan siinä vaiheessa kun tietoa on tarpeeksi. Painotöihin sisältyy yleensä 1st announcement jossa on hieman tietoa kongressista, eli paikka ja aika ja mahdollisesti listaus varmistuneista puhujista, yleensä postikortin muodossa. 2nd announcement tulee noin 6kk-9kk ennen kongressia johon sitten saakin jo enemmän tietoa laitettua ja onkin usein useampi sivuinen. Verkkosivuja päivitetään ahkerasti ja sieltä löytyy kaikki tärkeä tieto kongressiin liittyen ja tiedot majoitusvaihtoehdoista, kaupungista ja Suomesta jos on kyseessä kansainvälinen kongressi.

Tiedottaminen tarkoittaa sekä mainosten (pdf-muodossa olevien announcementtien) lähettämistä sähköpostilla mahdolliselle kohdeyleisölle noin vuosi ennen kongressia ja uudestaan jonkin verran ennen kuin rekisteröinti kongressiin alkaa. Tiedottamiseen kuuluu myös lehdistötiedotteiden tekoa ja jakelua ja se tehdään yleensä 2-3 viikkoa ennen kongressia.

Jos yritys/tiedekunta on pyytänyt abstraktikirjan tekoon apua, niin silloin abstraktien jättöajan ja niiden hyväksymisen jälkeen abstraktit kootaan yhtiin kansiin. Ne myös järjestellään joko aihealueen mukaan, kirjoittajan mukaan aakkosiin tai johonkin muuhun ns. järkevään järjestykseen. Abstraktikirjaan täytyy myös suunnitella ulkoasu, eli kannet, fontit, kuvat, ... Lisäksi niihin myös pyydetään esim. Oulun kaupungin johtajalta ja yliopiston rehtorilta tervehdysteksti, liitetään kongressin ohjelma, mahdollisesti osallistujalista jos ilmoittautuminen päättynyt ennen abstraktikirjan painoon menoa, .. jne. Eli siinä riittää hommaa.

Ja noi fullpeiperit mistä toi anonyymikommentoija mainitsi, niin ne kootaan myös yhteen ja yleensä siitä tulee sitten pdf-tiedosto, joka laitetaan jakoon joko CD:nä, usb-tikulle tai kongressin verkkosivuille. Full papereissa riittää työtä, koska kaikki paperit täytyy muokata yhdenmukaisiksi. Vaikka kuinka ohjeistaa, että Times New Roman, 12pt, riviväli 1 ja marginaalit 2-2-2-2 niin löytyy papereita joissa fontina on Courier New, fonttikoko 16pt, riviväli 2 ja marginaalit ihan jotain outoa. Eli kaikki paperit täytyy käydä yksi kerrallaan läpi ja varmistaa että muotoilut on oikein.

Kongressipalveluissa joudutaan myös tilaamaan tavaraa jaettavaksi kongressissa. Erilaisia esitteitä, kyiä, muistioita, kasseja, usb-tikkuja, kaulanauhoja, ... Ja toki kaikki tavarantoimittajat täytyy kilpailuttaa ja varsinkin sellaisissa tapauksissa missä tilataan jotain mikä "edustaa" kongressia, niin kannattaa pyytää näytekappale. Esim. kongressisalkut joihin yleensä kaikki jaettava materiaali pakataan. Ei kannata tosiaankaan hinnan perusteella tilata. Jos ajattelee, että "tuon kassin on oltava tosi laadukas kun maksaa euron enemmän ku toi toinen kassi" niin voi saada paskaa niskaansa. Joskus nimittäin halvempi kassi saattaakin olla laadukkaampi. Joskus myös ulkomailta tilattu tuote saattaa tulla huomattavasti nopeammin kuin rakkaasta kotimaasta tilattu.

Kongressin aikaan sitten pidetään huoli siitä, että kaikki toimii niinkuin pitääkin ja mikään ei mene vikaan. Ja jos esim. ohjelmaan tulee muutoksia, niin siitä tiedotetaan kaikkia. Kongressin jälkeen tehdään sitten loppuselvittelyt ja maksetaan loput laskut mitä ei ole hoidettu ennen kongressia.



Oiskohan tuossa aika kattava selitys siitä, mitä kongressipalveluissa oikeesti tehdään. Ja siis kongressin järjestäminen saattaa alkaa joko vuoden aikaisemmin tai jopa 3 vuotta aikaisemmin. Se niin riippuu mm. siitä, että kuinka ajoissa järjestävä organisaatio on liikkeellä.


Jos on jotain kysyttävää, niin kysykää toki. Mutta anonyymit voi nyt kokea vääryyttä, sillä nykyään mun blogiin täytyy kommentoida nimen kera!

A parent (from Latin: parēns = parent) is a caretaker of the offspring in their own species.

Päivä 3 – Minun vanhempani


Jos mulla on ollut jokin roolimalli, niin se ei ole ollut mikään julkkis tai muu vastaava. Mun roolimallina on toiminu mun vanhemmat. Olen saanut vanhemmiltani todella rakastavan kasvatuksen ja samanlaista kasvatustyyliä olen ajatellut jakaa eteenpäin kun on sen aika.

Äitiini suhde huononi kun olin teini, hieman taas parani pahimman teiniyden mentyä ohitse. Kun olin nuorempi, en osannut oikein äitini kanssa puhua asioista. En kertonut äitille yhdestäkään ihastuksesta, rakkaushuolista, ylensäkään mistään. En vain osannut. Mutta nykyään kerron pienimmistäkin huolista ja ilonaiheista. En voi enää peitellä/salata mitään äidiltäni.

Isän kanssa olen touhunnut aina kaikenlaista. Milloin olen ollut auttamassa auton kanssa, milloin askarrellut puupalikoista jotakin, auttanut isää tiffanytöiden kanssa, tehnyt jekkuja äitille, käynyt Kinon grillillä syömässä kärkkäriä kun ollaan odoteltu äitiä töistä pääseväksi, ... Oon isin tyttö!

8. lokakuuta 2011

The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return..

Päivä 2 – Eka rakkaus 


Miten määritellään eka rakkaus? Ensimmäinen poikaystävä? Ensimmäinen asia mitä on koskaan rakastanut? Jokaisella on oma tapansa. Minä määrittelen sen niin, että eka rakkaus joka vieläkin on elämässäni läsnä ja jota rakastan edelleen. Ei, minulle se ei ole mikään kirja, musiikkiin liittyvä, ruokaan liittyvä, tmv. Eikä se ole perhe, sillä se olisi liian helppo vastaus. Minulle se on Jake!

Huomenna tulee kuluneeksi kaksi vuotta ekoista treffeistämme. Melko pian mulla alkoi tuntumaan sydämessä siltä, että Jakesta en kovin helposti luovu! Ja edelleenkään en ole hänestä luopumassa. Johan sen todistaa sekin, että 3 viikon päästä ei olla enää avopari vaan aviopari. Joka päivä tämän 2 vuoden ajan olen rakastunut Jakeen monta kertaa uudestaan ja uudestaan. Joka päivä oikeastaankin. Joku ele, sana, .. melkein mikä vain saa mut rakastumaan Jakeen.

Tuon päiväkohtaisen otsikon voisikin oikeastaan muuttaa "Eka kunnollinen rakkaus"..

7. lokakuuta 2011

I may be paranoid but not an android

Päivä 1 – Esittele itsesi 



Mitäköhän sitä oikein kertoisi tai mistä sitä alottaisi. Itsestä on aina vaikea kertoa asioita ja inhoankin kaikissa työhakemuslomakkeissa sitä "Kerro vielä lopuksi itsestäsi"-osiota. Mutta yritetään..

Olen 28-vuotias tyttönen ja asustan avopuolisoni Jaken kanssa Oulussa opiskelijakämpässä. Valmistuin viime keväänä OSAOsta matkailuvirkailijaksi ja jonkin aikaa valmistumisen jälkeen, nelisen kuukautta, sain työskennellä yliopiston kongressipalveluissa jossa myös suoritin pitkän työssäoppimisjakson viime keväänä. Viikon verran olen ollut nyt työttömänä.

Tykkään todella paljon kaikista söpöistä ja kauniista asioista, mutta annan myös mahdollisuuden "rumille" asioille. En siis ole mikään pinnallinen tyyppi. Tykkään tosi paljon eläimistä, pehmoleluista, elokuvista, kirjoista, hyvästä ruuasta, musiikista, .. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Tärkeimpiä asioita ja arvoja mulle on Jake, perhe, ystävät, terveys, toisten kunnioitus ja rakkaus.

Harrastuksiini voisi laittaa lukeminen, musiikin kuuntelu, pelien pelaaminen (PC ja PS3), elokuvien katsominen ja yleinen häröily.

Voisin joitakin suosikkeja seuraavaks laittaa.

Elokuva: Avatar, Pirates of the Caribbean 1-3, Lord of the Rings trilogia, Harry Potterit, Silent Hill, Ghost Ship, Fast and the Furious leffat, .. niitä riittää :D

Sarjat: Stargate SG-1, Stargate Atlantis, Supernatural, Desperate Housewives, House M.D., Glee, Big Bang Theory, Game of Thrones

Kirjat: Twilight-kirjat, Harry Potterit, Lord of the Rings, Hobitt, Chronicles of Narnia, Aavikon kukka, Slummien miljonääri, Song of Fire and Ice -kirjat

Pelit: Dragon Age Origins, World of Warcraft, Assassin's Creed, Final Fantasy IX, Final Fantasy X, Final Fantasy XII, Need for Speed

Musiikki: Poets of the Fall, Muse, Happoradio, Avenged Sevenfold, leffojen ja pelien soundtrackit


Oiskohan tuossa ne "tärkeimmät"..? Kysymyksiä saa esittää jos sellaisia tulee mieleen. Vastaan mielelläni niihin.

6. lokakuuta 2011

You gave your promise to me and I gave mine to you..

Olipa kerran tyttö ja poika. He tapasivat toisensa Internetin ihmeellisessä maailmassa. Kahden vuoden seurustelun jälkeen poika päätti kysyä tytöltä "Tuutko mun vaimoks?", johon tyttö vastasi myöntävästi.


Tämä tapahtui viime viikon torstaina. Kävimme Jaken kanssa samana päivänä viemässä maistraattiin esteettömyystutkintapaperit ja varaamassa ajan vihkimiselle. Päivä jolloin toisillemme sanomme "Tahdon!" on kolmen viikon päästä. Ei siis paljoa aikaa suunnitteluille, mutta eipä sitä tarvitsekaan. Mennään siis maistraattiin jossa menee pari minsaa ja sen jälkeen lähtään Kuusamon Tropiikkiin viikonlopuksi. Sit lähisuvulle tarjotaan kakkukahvit kunhan ollaan kotiuduttu.

Ens kesänä sitten pidetään mahdollisesti vähän isommin juhlaa ja ihan avioliiton siunauksen kera. Pitäis vain päättää se päivämäärä ja alkaa sitten varailemaan pappia ja kirkkoa. Ja papiksi en ihan ketä tahansa huolikaan! On jo siis tiedossa kuka pappi meidät siunaa, tai ainakin toivottavasti siunaa.

30 päivää tutustumista minuun

Löysin jostain satunnaisesta blogista, en muista mistä, 30 päivää haasteen jossa joka päivä kerrotaan itsestä jotain. Ajattelin kokeilla, että onnistunko siinä. En voi luvata, että joka päivä kirjottaisin, sillä seuraavien 30 päivän joukkoon kuuluu sellaisia päiviä, jolloin minulla ei vain ole aikaa kirjoittaa.

Tämä postaus on haasteen esittely, eli en vielä tänään aloita sitä. Tai sitten aloitan. En vielä tiedä.

Jos joku on innokas näkemään haasteen sisällön kokonaisuudessaan, on se tässä:

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieluisin muistoni
Päivä 18 – Mieluisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani

Eli noista kaikista tulen kirjoittamaan. Pääsee lukijatkin tutustumaan minuun paremmin ja ehkä myös onnistun saamaan uusiakin lukijoita. Eihän sitä koskaan tiedä.

3. lokakuuta 2011

Arvontaa..

..ei tosin vielä ainakaan omassa blogissani vaan seuraamassani mai living blogissa. Arvontaan pääset mukaan tästä.

Palkintona siis kuvassa näkyvät koru ja myssy. Voi osallistua vain toisen tai molempien arvontaan. Minä osallistuin molempien.

25. syyskuuta 2011

Hard work never killed anybody, but why take a chance?

Huomenna se alkaa, nimittäin viimeinen työviikko. Parastahan siinä on se, että vielä torstaina aamupäivällä minulle luvattiin työsopimukseen jatkoa. Torstaina lounaan jälkeen sitten tuli info, että ei jatketakaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mun sopimus on ollut että maksimissaan 50h/kk maksetaan palkkaa ja mulla on tälle kuulle tullut tunteja jo 80 ja ens viikolla tulee vielä reilu 10 lisää, eli into mennä huomenna töihin on aika pieni. Pomo kyllä lupasi että saan korvauksen kaikista tunneista, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Perjantain pidin vapaata ja käytinkin päivän aikalailla uuden työpaikan ettimiseen. Hakemuksia en kyllä laittanut yhteenkään paikkaan, sillä en oikein löytänyt mitään sellaista työpaikkaa mikä ois ollu et "Tonne mä haen ja haluan päästä!". Zeppeliinin kyl haettiin muutamiin kauppoihin myyjää ja vaikka mulla nyt ei olekaan merkonomin papereit ja en tunne muotia kovinkaan hyvin, niin ehkä vois miettiä myös semmosta duunia. Tai sitten haen ihan pokkana töihin Konffaan joka on mun tän hetkisen työpaikan pahin kilpailija :D

Noh, ens viikon jälkeen meen työkkäriin ilmottautumaan työttömäks työnhakijaks, ni pitää kattoa jos sielt sais jotaa vinkkei uudeks työpaikaks. Kaikki työnantajat kun ei halua ilmotusta laitettavaks nettiin.

4. syyskuuta 2011

Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana aina..

Luettuani Tyttö, sinä olet läski blogia, ajattelin kertoa omasta elämästäni ylipainoisena.

Olen ollut syntymästäni saakka ylipainoinen. Kun olin pieni, en edes taaperoikäinen, neuvolantäti oli sanonut äitille, että minun ruokailua voisi rajoittaa ja vähentää, sillä olin ylipainoinen. Äitini ei rajoittanut, sillä hänen mielestä kasvava lapsi tarvitsee ruokaa silloin kun lapsi on nälkäinen. Lapsena sain syödä karkkia ja herkkuja milloin halusin, vaikka minulla muka oli karkkipäivä vain kerran viikossa. Koko peruskoulun ajan olin luokallani se ylipainoinen rillipää jota kiusattiin. Yläasteella kiusaaminen vain paheni kun en pukeutunut viimeisimpään muotiin, en meikannut, tupakoinut, ryypännyt, seurustellut, .. Lohdutin itseäni  herkuttelemalla.

Kasiluokalla painoni hieman tippui kun intouduin luistelusta. Kävin säällä kuin säällä läheisellä kentällä luistelemassa kavereiden kanssa. Välillä ihan vaan luisteltiin, välillä pelattiin jääkiekkoa. Kasi- ja ysiluokan välisenä kesänä tuli pyöräiltyä paljon, jonka avusta myös sain painoani tippumaan. Ysiluokalla kuitenkin kiusaaminen jatkui ja tällä kertaa mukaan tuli yksi syy lisää kiusata: ystävystyin erään tytön kanssa joka kuunteli metallimusiikkia ja pukeutui mustaan ja mullahan alkoi myös tyyli muuttumaan. En ollut enää pelkästään muotitiedoton, rillipää ja läski, olin muotitiedoton, rillipää, läski ja saatananpalvoja. Painoni alkoi pikkuhiljaa taas nousta.

Ysiluokan jälkeen mun kiusaaminen loppui. Menin kymppiluokalle jossa tutustuin aivan ihaniin uusiin tyyppeihin. Luokalla oli kyl myös heitä, jotka olivat minua kiusanneet yläasteella, mutta jotenkin hekin ymmärsivät, että ei minua enää kannata kiusata. En siis enää kiusaamisen takia lohduttanut itseäni herkuttelemalla. Mutta painoni ei tippunut. Eikä noussut. Kymppiluokan jälkeen kun lähdin lukioon, painoa oli 20 kiloa ylimääräistä, eli painoin noin 80 kiloa.

Lukion aikaan painoni ei noussut. Mutta kun jätin lukion kesken ja muutin Haminaan, painoni alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Ruokana oli aika usein pizzaa tai hampparia tai jotain muuta ei-niin-terveellistä. Exäni, jonka takia siis Haminaan edes alunperin muutin, rajoitti myös liikkumisiani ja elämääni. En saanut esim. lenkille lähteä ilman häntä, en saanut oikeastaan tehdä mitään ilman häntä tai hänen lupaansa. En aikoinani tiedostanut sitä, mutta nyt tiedostan, että kärsin Haminassa masennuksesta ja se laittoi minut syömään vain huonommin ja huonommin. Haminassa lihoin 50 kiloa. Painoin siis 130 kiloa, ellen enemmänkin, kun muutin takaisin Ouluun.

Muutettuani takaisin Ouluun, muutin ruokailutottumukseni ihan kokonaan. Jätin hampurilaiset vähemmälle, karkit ja muut herkut vähemmälle ja aloin/sain alkaa syömään kunnollista kotiruokaa joka päivä. Aloitin myös lenkkeilyn. Paino tippui noin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Oloni parani huomattavasti.

Rakastuin. Petyin. Olin yksinäinen. Lohdutin itseäni herkuilla. Paino alkoi taas nousemaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin tutustuin Jakeen. Jakeen joka halusi hemmotella minua hyvillä ruuilla ja herkuilla. Paino nousi takaisin sinne 120 kiloon.

Viime maaliskuussa päätimme Jaken kanssa aloittaa vähähiilarisen ruokavalion, tai ainakin poistaa pasta, peruna ja riisi ruokavaliosta. Karkitkin onnistuin jättämään pois ja pahin paheeni maitosuklaa vaihtui tummaan 86% suklaaseen. Heinäkuuhun asti kaikki meni hyvin, vaikka välillä tulikin pieniä lipsahduksia, mutta painoa oli ennen Italian reissua 10 kiloa vähemmän kuin maaliskuussa. Italiassa ruokavalio oli pastaa, vaaleeta leipää, tomaattia, kesäkurpitsaa, .. Tuota luokkaa ja paino tippui 2 kiloa lisää. Italian reissun jälkeen tuli enemmän ja enemmän lipsuttua. On syöty perunaa, pastaa, riisiä, herkuteltu karkilla, jäätelöllä, leivoksilla, .. ja Italian reissun aikana lähteneet kilot on tullu takas. En anna sen kuitenkaan masentaa.

Unelmana olisi, että joskus vielä painan 80 kiloa. Siihen painoon olisin tyytyväinen. Normaalipainoinen olisin jos painaisin jotain välillä 60-70 kiloa pituuteni ollessa 167cm.

Ja loppuun kevennykses Jukkapojan Pläski-biisi Pihtiputaan kuoron laulamana :)