Huono bloggaaja

Olipa kerran tyttönen joka piti blogia. Hän suunnitteli siihen kaikkea sisältöä ihan innoissaan ja kulki kaikkialla kamera mukana. Ainoa vika vain, että ne suunnitelmat jäi vain suunnitelmiksi ja kamerakaan ei poistunut laukun suojista ottamaan kuvia..

Niin ja tämä tarinahan siis kertoi minusta :D Ja tällä viikolla on ollut jo kaksi eri kertaa jolloin olen tuntenut itseni huonoksi bloggaajaksi. Torstaina olisi ollut Oulun kaupungin matkailun järjestämä tilaisuus jossa olisi kerrottu kesän matkailutärpeistä Oulun seudulla. Oon suunnitellut jo pidempään että menen sinne ja sitten sen jälkeen kertoilen mitä Oulussa voi kesällä tehdä. No, enpäs sit mennytkään ja nyt pitää sitten kertoilla Oulun kesästä omin sanoin ja toivoa että edes osa tiedoista pitää paikkansa ;D

Eilen sitten taas olisi ollut kaupunginteatterilla Maakuntafestarit, jonka tarkoituksena oli esitellä maaseutua kaupunkilaisille. Tarkoitus oli sielläkin käydä, mutta laiskuuteni takia en sitten tullut käyneeksi. Kaupungilla kuitenkin tuli käytyä ja kamerakin oli laukussa mukana, mutta.. eipä tullu otettua kameraa kertaakaan esille.

Koetan kuitenkin Oulun kesästä kertoa jotakin ennen kuin kesä on ohi ja kuviakin koitan jossain vaihessa ottaa :)

Kesän ensimmäiset

we♥it

Kyllä! Mulla on tän kesän ekat rakot hommattuna :D Mun ihanat viime kesänä Italiassakin käytössä olleet ballerinat tekivät ne minulle. Kaksi kappaletta rakkoja, yksi molemmissa jaloissa, jalkapöydällä isovarpaan juurella.

Bepanthenia kuluu~

Punaista!

Ensimmäisen kerran kuulin MIYOsta Pandan blogissa ja ei mennyt kauankaan niin Colour me! blogissa myös oli juttua. Aloinkin innoissani sitten tutkailemaan tarkemmin tätä puolalaista kosmetiikkaa ja toki innostuin siitä, että kaikki tuotteet ovat erittäin ystävällisiä mun lompakolle :D En kuitenkaan ihan heti rynnännyt Seppälään ostoksille vaan odotin ihan kiltisti ja osallistuin myös muutamiin arvontoihin missä palkintona MIYO-tuotteita. En kuitenkaan yhdessäkään voittanut, joka nyt ei ollu yllätys.

Kävinkin sitten tässä eräänä kauniina päivänä kaupungilla ja Oulun Stockmannin Seppälästä mun mukaani lähti kynsilakka. Kynsilakkoja oli jos minkä värisiä ja olikin vaikea valita minkä niistä kotiuttaisin kanssani. Lopulta päädyin sitten kirkuvan punaiseen Venus-nimiseen lakkaan.

MIYO Venus

Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin positiivisesti. Lakkaa olisi ihan hyvin riittänyt yksi kerros, mutta halusin hieman tummemman tuloksen niin laitoin kaksi kerrosta. Lakka myös kuivui todella nopsaa ja pystyin jatkamaan normaalia elämääni todella pian (ts. ei tarvinnut varoa jokaista liikettä mitä sormilla teki). Väri on myös pysynyt vielä ihan hyvänä kynsillä. Tosin lakkasin eilen, joten sekin saattaa vaikuttaa siihen miksi lakka vielä hyvin..? Ainoa ongelma mikä tuossa lakassa on, että se suttaa kynnen pielustatkin! *murrrr* ;D

Niin ja vielä sellainen huomio, että MIYOn kohderyhmänä on 12-20 -vuotiaat.. Ja minähän ylitän tuon jo melkein 9 vuodella :P

IKEA haaveita

Meidän on Jaken kanssa pitänyt jo pitkän aikaa käydä reissu Haaparannan IKEAssa, mutta se on vain jäänyt. Pääsyynä on se, että meidän autossa ei ole tarpeeksi tilaa tuoda isompia paketteja. Pitäisi siis saada jostakin lainaan pakua tai vähänkään isompaa farmaria josta saa takapenkit kaadettua kumoon.

Mitä ihmettä me olemme sieltä sitten ostamassa? Korkeita dvd-/cd-hyllyjä! Kasattuna niiden korkeus on 202cm mutta paketti on 212cm. Tuossa alla olevassa kuvassa näkyykin sitten se, miten ollaan suunniteltu ne laittaa. Tuo matalaosa meillä on ollut jo reilun vuoden käytössä ja siitä kuva täällä.

Hyllykkö suunniteltu Billy/Benno-suunnitteluohjelmalla
ja sen jälkeen muokattu Photarilla taulu mukaan

Koska pelkkien hyllyjen (ja mahd. taulun) lisäksi matkaa ei viitsi tehdä, niin tietenkin jotain muutakin täytyy lähteä mukaan. Meillä on tällä hetkellä käytössä Kultakeramiikan sininen astiasto, mutta kumpikaan ei oikein siitä tykkää ja onkin ollut puhe, että hankitaan joku mukavampi astiasto. Katselinkin sitten IKEAn sivuilta ja eniten kiinnostusta nostatti Dinera-sarja. Astiasto johon kuuluu 6 matalaa ja 6 syvää lautasta sekä leipälautaset. Lisäksi kahviastiasto (6 kuppia ja lautasta). Toki olisi kiva myös saada tuollainen suorakulmainen lautanen tarjottavia varten, ehkä jopa kaksikin, sekä muutama kappale kulhoja. Juomalasejakaan meillä ei ole ja nuo GODIS-lasit olisivat kivat.

Ehkä me vielä joku päivä sinne IKEAan päästään.

Toivepostaus: Suhtautumisia

Anonyymi kirjoitti aikanaan kommentissaan

Hei! Olen seuraillut blogiasi jonkin aikaan ja tykkään kovasti. Erityisesti ihailen positiivista suhtautumista ulkonäköön ja erityisesti painoon (anteeksi jos ilmaisen asian tökerösti). Itse olen samoissa mitoissa ja voin kateellisena todeta, että omaa elämää ylipainoni häiritsee paljonkin. Ikuisella laihiksella siis, mutta herkkusuu kun olen niin suurta muutosta ei vuosiin ole tapahtunut suuntaan, eikä toiseen. Mietin, haluaisitko tehdä postauksen jossa kerrot suhtautumisestasi ylipainoon ja miten se elämääsi vaikuttaa? Ymmärrän kyllä jos aihe on liian henkilökohtainen julkisesti puitavaksi.

Kuten hänellekin vastasin, niin olen jo aikaisemmin käsitellyt elämääni ylipainoisena, mutta en siinä kuitenkaan kovinkaan paljoa tuonut esiin suhtautumistani ylipainooni ja kuinka se vaikuttaa elämääni.

Olen siis tosiaankin ollut koko ikäni enemmän tai vähemmän ylipainoinen, eli en edes osaisi kuvitellakaan olevani ns. normaalipainoinen tai ainakaan siellä normaalipainon alarajoilla. Mun pituudella (167cm) se normaalipaino sijoittuisi 56 ja 67 kilon välille.

Ylipaino on kuitenkin vaikuttanut mun elämään niin negatiivisesti kuin positiivisestikin. Negatiivisesti siinä mielin, että koulussa olin se luokan läski jota sai kiusata koska eihän läskit nyt mitään tajua. Ja tietenkin mitä enemmän mua kiusattiin, sitä enemmän sorruin herkkuihin ja paino nousi joka vaan lisäsi kiusaamista jne. Jos en olisi yläasteikäisenä liikkunut, olisin varmaan jo silloin paisunut yli satakiloiseksi. En ole voinut myöskään pitää muodikkaita vaatteita aikoinani päällä. Ainakin muutamia vuosia sitten ylipainoisille tuntui olevan vaikeaa löytää sopivia vaatteita, varsinkin Suomessa, ja sopivat vaatteet löyty mulle miesten vaatteista. Nykyään onneksi tilanne on toinen ja isojen tyttöjen vaatteita löytyy myös mun budjettiin sopivia, eli HenkkaMaukasta.

Suurin osa elämästäni on siis mennyt aika negatiivisin mielin ylipainoisena ja moni varmaankin nyt ihmettelee, että miksi en ole tehnyt mitään asian eteen ja luulen että suurin osa näistä ihmettelijöistä on niitä, jotka eivät ole koskaan olleet ylipainoisia, kiusattuja, masentuneita.. eikä ole myöskään elänyt parisuhteessa jossa toinen osapuoli ei pidä siitä jos toinen näyttää kauniilta ja naiselliselta muiden mielestä. Enhän saanut esimerkiksi edes käyttää hajuvesiä ja meikkiä kun asuin Haminassa koska joku olisi saattanut kiinnostua minusta.. En myöskään saanut käydä lenkillä ilman exääni, sillä olisinhan saattanut mennä pettämään häntä jonku toisen kanssa.

No, elämänihän alkoi muttumaan heti kun Haminasta lähdin ja huomattavasti parempaan suuntaan. Ruokailumuutoksilla sain jo paljon painoa pois ja aloin jopa lenkkeilemään kun ei enää tarvinnut keneltäkään pyydellä lupia käydä ulkona. Aloin myös taas käyttämään rahaa kosmetiikkatuotteisiin ja näin ollen tuntemaan itseni naiseksi ja kauniiksi. Tässä vaiheessa oli myös alkanut jo tulemaan kivoja isojen tyttöjen vaatteita ja pukeutumalla niihin tunsin oloni myös jos en kauniiksi niin ainakin nätiksi.

Mutta kaikista eniten mun olotilaan positiivisesti on vaikuttanut Jake. Hänen mielestään olen kaunis tällaisena kuin olen ja häntä ei haittaa mun ylipaino. Toki haluaisin ainakin suurimmasta osasta ylipainoa eroon, mutta ei mulla ole mikään kiire. Olen kuitenkin terve niin fyysisesti kuin psyykkisesti.

En nyt tiedä oliko tämä kuinka hyvin kattava vastaus, mutta olen valmsi ottamaan vastaan lisäkysymyksiä ja niiden pohjalta sitten teen ihan uuden postauksen.

Maratoneja

Näin työttömänä ollessa on ollut hyvin aikaa harrastaa maratoneja niin yksin kuin Jakenkin kanssa. Ja jotta nyt ei ihan väärää kuvaa minusta ja Jakesta saa, niin kyseessä ei ole sellainen urheilullinen maraton vaan... tv-sarjamaraton!

Tällä hetkellä mulla on menneillään Greyn anatomia -maraton. Olen nyt menossa kuudennella kaudella ja oisko edes kuukautta siitä kun alotin? Joskus aikoinani alotin sarjan katsomisen, mutta sitten se syystä tai toisesta jäi. Ja nyt sitten päätin alottaa sen katsomisen ihan alusta saakka. Tarkoituksena olisi katsoa kaikki kaudet ennen syksyllä alkavaa 9. kautta. Eiköhän se onnistu tällä vauhdilla :D

Ennen Greyn anatomiaa mulla oli America's Next Top Model -maraton. Katsoin ensin kaudet 13-16 ja sen jälkeen kaudet 1-4. Vielä olisi siinäkin siis katsottavaa, mutta en pidä loppujen kanssa mitään kiirettä.

Ja yksi maraton mikä mulla on ollut, on mun suosikkisarjamaraton, eli Gilmore Girls! Ylen kanavilta aikoinani katsoin ja vitoskautta pidemmälle en tainnut silloin nähdä sarjaa ja kyllästyin siihen kuinka Yle aina välillä laittoi sarjan tauolle ja sitten jatkoi sarjaa ihan ilman että ilmotteli mulle jne. Ja monta kertaa aloitti sarjan myös ihan alusta asti. Hommasin sitten sarjan käsiini ja muutamassa viikossa katsoin sen alusta loppuun.

Jaken kanssa taas ollaan yhdessä pidetty Stargåte SG-1 -maraton ja nyt uutena maratonina aloitettu Salaiset kansiot. Toki meillä on ollut muitakin maratoneja, mutta nämä kaksi ovat ns. uusimmat.

Tulevaisuudessa mulla olisi tarkoitus pitää maratonit ainakin Smallvillestä, Private Practicesta, Vampire Diariesista, ...

Mitä sarjoja teillä on tullut katsottua maratonina?

Suu auki!

En oo koskaan oikein ollut innokas hammaslääkärissä käyjä, varsinkaan teini-ikäisenä ja sen jälkeen. Ala-asteella mun hampaista löydettiin reikä jos toinenkin jokaisen hammastarkastuksen yhteydessä ja yläasteella mulla oli pakko käydä parin kuukauden välein hammaslääkärissä kun minulla oli oikomisraudat. Hammaslääkärissä käynnit olivat siis miulle erittäin tuttua. Mutta jotenkin mulle on kuitenkin jäänyt kammo, varsinkin niistä pelottavista äänistä! Olenkin siis yrittänyt välttää hammaslääkärissä käyntiä ja mennyt hammaslääkäriin vain jos on ihan pakko, eli hammassärkyisenä.

Haminassa asuissani jouduin käymään parikin kertaa hammaslääkärissä. Ja kun viimeisimmän kerran kävin Haminassa hampilekurilla, mulla oli tuomiona juurihoitoa yms. mukavaa. Noh, mulla sattui sitten tulemaan muutto Ouluun siinä kesken hoitojen, joten tietenkin jouduin perumaan kaikki ajat. Ja minä tyhmä en silloin sitten Oulussa jatkatuttanut hoitoja. Mutta eipä mun tarvinnutkaan kärsiä kamalista säryistä ennen kuin vasta viime keskiviikkona.

Keskiviikkona alkoi ensin päätä särkemään ja hetkeä myöhemmin alkoi hammasta vihlomaan ihan älyttömästi. Oli kuitenkin jo ilta ja en halunnut lähteä OYSiin päivystykseen niin otin särkylääkkeen. Hammas lopetti vihoittelun ja olin jo innoissani. Melkein koko torstain sain olla ilman särkyjä, kunnes kipu tuli taas nurkan takaa. Siinä vaiheessa päätin, että pakko mennä hammaslääkäriin. Ja koska en halunnut lähteä päivystykseen, niin särkylääkkeiden voimin sinnittelin perjantaihin. Perjantaina soitin hammaslääkäriin heti kun ajanvaraus aukeni ja sainkin ajan jo kello 9:00. Ei siis muuta kuin kohti hammaslääkäriä.

Kerroin hammaslääkärille, että mulla on pienonen hammaslääkäripelko. Tuntui ymmärtävän ja kertoilikin sitten koko ajan mitä tulee tapahtumaan. Parit puudutuspiikit, röntgen, hampaan poisto ja toisen hampaan paikkaus. Ja nyt en kyl valehtele kun sanon että kokemus oli lopulta aika miellyttävä. Ei ne äänet ollutkaan kamalat ja mikään ei käyny kipeetä! Meinasin jopa nukahtaa siihen tuoliin..

Nyt mulla on sitten tosiaan vasemmalta alhaalta yks hammas poistettuna (se viimonen jos ei piilossa olevaa viisausta lasketa) ja yhessä hampaassa väliaikanen paikka. Sain uuden ajan syksylle, jolloin sitten katsotaan mitä tuolle paikatulle hampaalle tehdään.

Kesävaatetta

Päätin sittenkin tehdä tilauksen HenkkaMaukasta ja täytyy kyllä sanoa, että ihanan nopeaa toimintaa. Jätin tilauksen viime tiistaina hieman ennen yhtätoista ja jo kahdentoista jälkeen tuli postia, että tilaus on postitettu ja arvioitu toimitusaika 4 arkipäivää. Maanantaina sitten tulikin viestiä postista, että paketti olisi noudettavissa. En kuitenkaan laiskuuttani jaksanut käydä heti silloin hakemassa vaan jätin hakemisen eiliseen.

Jännityksellä sitten aukaisin paketin ja mietin, että mitä jos tuotteet eivät olekaan sopivat. Varsinkin farkkushortsien kohdalla mietintä oli suuri, sillä housujen koko mulla ei ole vakio. Riippuen materiaalista, käytän kokoa 46-52, eli aika iso skaala. Onnistuin kuitenkin tilaamaan sopivat! :) Nyt on sitten tällä tyttösellä pitkästä aikaa farkkushortsit! Jee!

Tuo yläosa ei ole tunika mistä haaveilin tässä postauksessa vaan ihan Basic-malliston toppi. Olisin tilannut sen tunikan jos siitä olisi ollut sopivia kokoja jäljellä. Kuten varmaan tuosta kuvasta näette, niin aika läpinäkyvää kangasta tuo toppi, mutta kerrospukeutuminen kunniaan ja alle vaalea toppi, niin ei ole niin alaston olo. Ajattelin, että voisin myös käydä kaupungin HenkkaMaukasta ostamassa tuon saman topin mustana ja/tai valkoisena.

Farkkushortseissa taas on mukavaa se, että tuo lahkeiden käännös ei ole ommeltu kiinni, joten tarvittaessa/halutessa lahkeen saa pidemmäksi. Ja miksei lyhyemmäksäkin.. :)

Vielä pitäsi ne varvassandaalit ja uudet ballerinat ostaa ja sitten oiskin kesävaatehankinnat tehty.

Verta, materiaa ja hikoilua

Tänään mun päivä alkoi klo 7:27. Ja klo 7:50 lähdin suuntaamaan kohti terveyskeskusta labraan verikokeisiin. Mulla olisi pitänyt olla aika labraan 8:28, mutta vajamiehityksen takia olivat vartin verran myöhässä aikataulusta. Eli näin ollen mun ois pitäny päästä labraan n. varttia vaille yhdeksän. Vaan enpä päässyt. Odottelin siinä hetken aikaa vielä ja sitten kun ei vaan alkanut kuulumaan mun nimeä, niin menin lopulta kysymään että mistä kiikastaa. No kiikasti siitä, että mulle ei ollukaan varattu aikaa! Ja vielä silloo ku kävin tk:ssa hoitsun luona, niin hoitsu varas mulle ajan ja anto lapun missä se aika luki. No, labratäti sano että ei oo eka kerta ko näin käy ja oli hyvä kun ilmotin olemassa olostani. Ja olin tässä vaiheessa ollu syömättä 13,5 tuntia! Onneksi siis pääsin labraan silloo eivätkä käskeny varaan uutta aikaa. Ens viikolla sit pitäs kuulla tulokset.

Labran jälkeen läksin sitten käymään kaupungilla. Hain mun uudet aurinkolasit. Edelliset arskat mulla on kai vuodelta 2003 tai 2007, ei mitään muistikuvaa. Eli olikin aika jo saada uudet, varsinkin kun näkö huonontunu oikees silmäs huomattavasti. En edes uskaltanu autolla enää ajaa ne pääs koska mun ajaminen ois ollu tyyliä "Onko toi 50, 60 vai 80 nopeuskyltti?", "O-ou, ajan vääräl kaistal, ei päästäkään nyt tästä enää vaihtaan kaistaa et pääsee kohteeseen X.", jne. Eli toisin sanottuna en nähny kylttei ku vasta kohalla. Onneks ei oo kuitenkaa tarttenu ajaa minnekään niin että ois ollu pakko pitää arskoja.

Nyt on käsitelty otsikon kaksi ensimmäistä osiota, eli veri ja materia. Mistä sitten tuo hikoilu?

No siitä, että ajoin pitkästä aikaa pyörällä! :D Huomas kyl et kunto päässy huonontuun tässä n. vuoden aikana. Edellisen kerran kun oon ajanu pyöräl viime kesäkuussa. Noh, joskohan sitä nyt alkais enemmän pyöräileen kun täält on helpompi mennä keskustaanki pyörällä ja vanhempienkin luokse vois alkaa pyöräileen kun asuvat vaan tuossa parin km päässä.