Nukketehdas

Meillä oli tänään koulussa vähän erilainen päivä, luova päivä. Osaamisalan opintoihin kuuluu erilaisten ohjaus- ja työtekniikoiden opettelu. Tänään vuorossa oli nukketeatteri ja siinä oli ideana tehdä oma nukke. Tekniikka ja toteutustyyli oli vapaa, ainoa vaatimus oli että materiaalit tuli olla sellaisia mitä koulusta löytyy ja että nukella on edes yksi liikkuva käsi.

Itse mietin aluksi kissaa, mutta en osannut päättää millä tekniikalla sen tekisin. Huovuttamalla, sukkahousut+vanu, styroksi, .. Liikaa vaihtoehtoja. Lähdinkin sitten Pinterestistä etsimään ideoita ja kissa muuttuikin ihmiseksi, tytöksi.

Pää melkein valmis

Ensimmäisenä oli pään tekeminen. Käytin siihen polvisukkaa ja vanua, silmiksi otin tuollaiset pyöreät helmet ja suun tein langalla. Hiuksiin käytin matonkudetta jonka liimasin kuumaliimalla (huom! kuumaliima on nimensä mukaisesti kuumaa.. nimim. poltin sormeni muutaman kerran). Kun pää oli valmis, olikin aika tehdä vartalo. Vartalo tehtiin pitkästä puutikusta, joka liimattiin päähän kiinni. Sen jälkeen sitten alkoikin vaatteiden miettiminen.

Valmiina, vai onko sittenkään..?

Vaatteet tehtiin kankaasta joka leikattiin sopivan kokoiseksi ja suurin piirtein neliöksi. Keskikohtaan leikattiin reikä ja kangas pujotettiin alakautta paikalleen. Koska aukosta tuli hieman liian iso, niin liimasin sen kaulaan kiinni. Lisäksi laitoin vielä kaulaliinan tuomaan vähän lisää ilmettä vaatteelle. Hiukset letitin ja sidoin punaisella rusetilla. Poskiin sain väriä väriliidulla. Liikkuvan käden tein myös sukasta ja vanusta, jonka liimasin ensin puutikkuun ja sitten vielä liimasin paikalleen "mekon" yhteen kulmista.

Nukesta tuli mielestäni todella söpö. En tosin ihan tyytyväinen ole lopputulokseen, joten luultavasti tulen muokkaamaan sitä jotenkin. Olen myös miettinyt, että tekisin vielä toisenkin ja sille mulla onkin jo suunnitelmat aika hyvällä mallilla. Pitäisi vain jotain tarvikkeita käydä ostamassa.

Helmikuussa meillä sitten jatkuu tämä nukketeatteri-teema, teemme mm. jonkin esityksen ja mahdollisesti toisenlaisen nuken. Innolla odotan.

Mitä kuuluu opinnoille?

Lähihoitajan opintoja on takana nyt päälle vuosi. Sinä aikana on tullut suoritettua koulutukseen liittyvät perusopinnot, eli kaikille pakolliset opinnot joihin kuuluu kolme tutkinnon osaa: kasvun tukeminen ja ohjaus, hoito ja huolenpito sekä kuntoutumisen tukeminen, ja nyt opiskellaan jo omaa osaamisalaa, joka on minulla vammaistyö.

Käytössä oleva oppikirja sekä ammattitaitovaatimukset.

Perusopinnoista hoito ja huolenpito (hohu) sekä kuntoutumisen tukeminen (kuntu) on olleet tähän asti sellaiset tutkinnon osat, joista olen pitänyt. Toki pidin myös tuosta kasvun tukemisesta ja ohjauksesta, mutta se ei niin paljoa antanut uutta. Hohun aikana opiskeltiin lääkehoitoa, anatomiaa ja fysiologiaa, erinäisiä toimenpiteitä (pistäminen, katetrointi, nenämahaletku, ..) ja tietenkin sairauksia. Kuntun aikaan keskityttiin sitten erilaisiin kuntoutujaryhmiin. Työssä oppimiset olisi myös pitänyt olla molempien aikana siihen sopivat, mutta minulla meni hieman ristiin. Hohun aikaan olin eräässä tehostetun palveluasumisen yksikössä, jossa ei oikein hoidollista työtä ollut. Tokihan siellä tuli tämä perushoito ja lääkehoito, mutta hurjin hoitotoimenpide taisi olla se kun sain mitata asukkaiden verensokerit ja pistää insuliinit. Kuntun aikaan sitten taas olin vuodeosastolla ja siellä sitten olisi ollut hyvä osata jo hohussa opittuja asioita. No, onneksi ohjaaja ymmärsi tilanteeni ja hän opetti minulle myös hohun asioita. Sainkin todella paljon irti kuntun työssä oppimisesta tuon ansiosta ja nyt on enemmän varmuutta tehdä asioita.

Kuntun työssä oppimisen aikana pukeuduin näin muodikkaasti..

Nyt on sitten tosiaan jo osaamisalaopinnot alkaneet. Nyt alussa olemme käsitelleet eri vammaryhmiä kuten kehitysvammoja, liikuntavammoja, aivovammoja. Meillä on nyt myös jatkunut lääkehoito ja lääkelaskut, lisäksi alamme käymään läpi tarkemmin eri vammaryhmien kuntoutumista, terveyden ylläpitoa ja edistämistä, ja jossain vaiheessa on tiedossa hieronnan ja jalkahoidon opiskelua. Toki opintoihin kuuluu myös kielien opiskelua ja yrittäjyyttä, EA2-kurssi ja kaikkea muuta enemmän tai vähemmän kivaa.

Helmikuun lopulla olisi sitten suunta jälleen kentälle, eli työssä oppimaan. Pitäisi alkaa metsästämään jo paikkaa. Muutama idea kyllä on minne haluaisin, mutta kaikkialle ei voi ottaa itse suoraan yhteyttä vaan koulu hakee ne paikat. Tuo työssä oppiminen sitten jääkin minulla viimeiseksi ennen valmistumista ja työmaailmaan siirtymistä, joten haaveena olisi päästä suorittamaan se sellaiseen paikkaan, johon voisin sitten valmistuttuani työllistyä suoraan.

Haluaisitteko kuulla lisää lähihoitajan opinnoista? Tai onko siellä ruudun toisella puolen lähihoitajia/lh-opiskelijoita?

Nipsnaps ja väriä

Muutama viikko sitten minusta alkoi tuntua sille, että hiukseni ovat ihan liian pitkät. Hiukset oli koko ajan vain ponnarilla tai letillä. En edes muista milloin olisi hiukset olleet ihan rauhassa auki koko päivän. Nukkuessakin hiukset alkoi olemaan aika usein letillä. Osittain hiusten kiinnipitäminen johtui siitä, että oli menossa työssä oppiminen. Lähihoitajan, ja toki myös muiden hoitoalan työntekijöiden, aseptisiin ohjeisiin sisältyy mm. hiusten pitäminen kiinni työvuoron aikana. Mutta kun se hiusten pitäminen kiinni oli myös yleistä vapaa-ajallakin. Niinpä varasin sitten ajan Zaparoon Sinille ja kävin lyhentämässä hiuksia niin paljon, että ei pitkään aikaan tule saamaan kiinni.

Sanoin Sinille, että haluan hiuksista lyhyet ja annoin Sinille vapauden leikata niin lyhyeksi kuin hän uskalsi. Lähdin erittäin tyytyväisenä asiakkaana pois. Tuossa mallissa on huomioitu se, että minulla oli toinen sivu jo valmiiksi lyhyt. Siksi siis toispuoleinen leikkaus.

Viime viikolla aloin sitten haaveilemaan väristä ja varasinkin ajan Zaparoon. Piheys kuitenkin iski ja päätin värjätä hiukset ihan itse. Väriksi valikoitui Four Reasonsin 5.52 Cherry Tree.

Kuten kuvasta näkee, niin hiukset on kasvanu muutaman viikon aikana sen verran pituutta, että pitäisi käydä kampaamossa. Eniten mua häiritsee tuo lyhkänen sivu kun taaempana huomattavasti pidemmät. Voisi siis käydä leikkauttamassa ne ihan samalle tasalle. Toki myös tuota pidempää osiota voisi ehkä vähän lyhentää. Ehkä. Pitänee tällä viikolla käydä Zaparossa ja katsoa mitä tapahtuu ;)

Milloin viimeksi sinulla on hiuksissa tapahtunut isompi muutos?

REKOtuttaa

Ympäri Suomea järjestetty REKO rantautui kesäkuun alussa vihdoin Ouluunkin. Me ollaan Jaken kanssa käyty alusta saakka ostoksilla, ainoastaan pari kertaa jäänyt väliin mm. meidän Prahan reissun takia. Viimeisin REKO-kokoontuminen oli eilen ja meillä mukaan lähti sieltä jo tuttuun tapaan jogurttia mutta lisäksi piimää, leipää, jauhoja, kaurahiutaleita, muikkua ja perunoita sekä valkosipulia.

Viimeisin ostos, kuvasta tosin puuttuu perunat, muikku ja valakosipuli..

Tuota jogurttia ollaan ostettu ihan alusta saakka ja se on kyllä ihan ehdoton ostos. Parempaa maustamatonta jogurttia en ole maistanut. Meillä tuo 3 kilon pönttö kestää noin viikon verran ja sitten joutuukin viikon verran odottelemaan, että sitä saa lisää. Ainahan sitä toki voisi ostaa 2 pönttöä, mutta kun jääkaappiin ei sovi. Jogurtin lisäksi ei välttämättä aina osteta muuta, mutta jos ostetaan on ostokset joka kerta aika erilaiset. Ollaan ostettu kananmunia, ankanmunia, kalaa, lihaa, pottua, leipää ja nyt eilen ensimmäistä kertaa jauhoja ja kaurahiutaleita. Aikalailla tarpeen mukaan menee ostokset, ja toki sen mukaan mitä tuotteita on tarjolla.

REKOn myötä meillä on lisääntynyt todella paljon lähi- ja luomutuotteiden ostaminen. Kyllähän niitä on pyrkinyt ostamaan jo ennen REKOakin kaupasta, mutta mieluummin ostaa suoraan tuottajalta kun tietää sen rahan menevän kokonaan tuottajalle.


REKOssahan on siis kyse siitä, että tietyin väliajoin lähialueiden (ja miksei kauempaakin) tuottajat myyvät kuluttajille omia tuotteitaan ilman (turhia) välikäsiä. Myynti tapahtuu alueen REKOn FB-ryhmässä niin, että tuottajat lisäävät myynnissä olevien tuotteidensa tiedot ja hinnat ryhmän seinälle ja kuluttaja ilmoittaa tuottajan ilmoituksen alle, että mitä haluaa ostaa ja kuinka paljon. Sovittuna ajankohtana ja sovitussa paikassa tuottajat ja kuluttajat tapaavat, jolloin sitten itse ostotapahtuma tapahtuu.


Joko te olette löytäneet REKOn? Oululaiset voivat liittyä mukaan täällä.

Hektistä elämää

Kesä tuli, kesä meni ja syksy on jo pitkällä. Mun kesään kuului opiskelua, viikon kesäloma ja reissu Prahaan sekä lisää opiskelua niin koulussa kuin kentällä.

Passi ja hammasharja sekä rahaa, mitä muuta ulkomailla muka tarvitsee..?

Päivän asu kuvat 6 viikon ajalta olisi näyttänyt aika pitkälti tältä..

Syksyn kunniaksi lyhyet hiukset ja hieman väriä piristykseksi

Kouluun on taas palattu ja nyt ehkä taas kerkeää tännekin kirjoitella. Tulossa ainakin fiiliksiä Prahan reissusta ja muutamia haasteita mitä olen bongaillut muiden blogeista. Saa myös heitellä postaustoiveita ja katson mitkä toteutan! :)

Me nousemme kostona Kullervon, soma on sodan kohtalot koittaa..

Puolustusvoimain lippujuhlaa vietetään Suomessa vuosittain 4. kesäkuuta, joka on myös C.G.E. Mannerheimin syntymäpäivä. Mannerheim kuoli vuonna 1951 ja ensimmäisen kerran lippujuhla järjestettiin 1952. Lippujuhlan päivään kuuluu mm. myönnettyjen kunniamerkkien jako, ansioituneiden sotilaiden ja reserviläisten ylentäminen sekä paraati. Tänä vuonna paraati järjestettiin Oulussa ja pakkohan se oli mennä katsomaan.

Paraatin lisäksi Kuusisaaressa oli kalustoesittelyä ja näytöksiä. Yksi näytöksistä oli Midnight Hawks -taitolentonäytös. Alla yksi kuva ja postauksen lopussa videopätkä.

Midnight Hawks

Tuon lentonäytöksen jälkeen Raatin kentällä alkoi paraatikatselmus ja tässäpä kuvia kun joukot saapuivat kentälle. Paraatikatselmuksen aikana en kovin kuvia viitsinyt ottaa, sillä pääasiassa olisi näkynyt vain sotilaspoikien ja -tyttöjen selät kuvissa.

On ne niin kommeita sotilaita..

Suomen Rauhanturvaajia

Katselmuksen jälkeen olikin sitten aika siirtyä Tuiran silloille ohimarssia katsomaan. Ohimarssiin osallistui noin 1200 sotilasta ja noin 90 moottoroitua osaa. Lisäksi 4 Hornettia ja 4 Hawkia sekä 6 helikopteria teki ohimarssin aikana ylilennon. Kuvia tuli otettua tuttuun tapaan reilu 100, mutta julkaisukelpoisia vain nämä pari alla olevaa. Moottoroiduistakin osista otin kuvia mutta niistä ei oikein löytynyt mitään kovin hyvin onnistuneita kuvia.

Panssariprikaati

Maanpuolustuskorkeakoulun kadetteja

Paraatin jälkeen olisi ollut vielä tiedossa toimintanäytöksiä, mutta nälkä vei voiton ja lähdin syömään kaupunkiin. Sinänsä harmittaa että en jäänyt toimintanäytöksiä katsomaan, mutta luulenpa että siellä on ollut niin paljon porukkaa, että näkymät ei ois olleet hyvät. Toppilan satamassa olisi myös ollut nähtävää, sillä sinne oli tullut ohjusvene näytille. Ei vaan jaksanut enää syömisen jälkeen lähtä katsomaan sitä.

Tässäpä se lupaamani video. Suosittelen laittamaan äänet päälle.

#paraatissaparasta #paraati15 #midnighthawks

A video posted by Merja (@merjafrob) on Jun 4, 2015 at 8:13am PDT

Tuo otsikko on Jääkärimarssin sanoitusta. Mulla on soinut Jääkärimarssi päässä pari päivää. Ehkä se tästä helpottaa pikkuhiljaa..

Lopuksi vielä yksi asia, josta saatte miettiä onko se totta vai tarua: Mietin aikoinani tosissani armeijaan menoa.

Kauniit muistot eivät koskaan kuole, eivätkä milloinkaan jätä yksin

Tänään oli yksi rankimmista päivistä viime vuosien aikana. Oli nimittäin aika laskea rakas mummini viimeiseen lepopaikkaan.

Lepää rauhassa rakas mummini
11.8.1920 - 20.4.2015

Mummi eli pitkän elämän, 94 vuotta. Hän näki ja koki sinä aikana paljon. Sota, rakkaus, lapset, lapsen menetys, lapsenlapsia, papan kuolema. Mummi asui pitkään kotona, kunnes hän oli siinä kunnossa, ettei enää selvinnyt yksin arjessa. Onneksi hän pääsi muuttamaan aivan ihanaan Saarela-kotiin, jossa asui viimeiset elinvuotensa.

Mekko ja neule Seppälä Woman | Legginsit H&M

Muistan kun olin lapsi/nuori ja kävin mummin luona. Hän kertoili tarinoita sota-ajoista ja matkoistaan ulkomaille. Mummi myös aina piti huolen siitä, että hänen luotaan ei tarvinnut nälkäisenä lähteä pois.



Nyt minulla ei ole enää isovanhempia elossa, mutta onneksi muistot eivät koskaan kuole.

Kiirettä pitää..

Tervehdys pitkästä aikaa! Blogi on ollut mielessä melkeinpä joka päivä, mutta jotenkin sitä energiaa ei vain ole riittänyt päivittämiseen. Pääasiassa koulu vienyt sen kaiken energian ja nyt työssä oppiminen vie omansa. Meillä siis jatkui tammikuussa opinnot hoidon ja huolenpidon opinnoilla ja alkuun oli todella paljon teoriaa ja mitenkäs muuten sitä teorian oppimista testataan kuin kokeiden avulla. Meillä oli mikrobiologiaa, aseptiikkaa, anatomiaa & fysiologiaa, lääkehoitoa sekä lääkelaskuja. Tentteihin lukeminen siis vei kaiken innon tehdä yhtikäs mitään muuta vapaa-ajalla. Teorian lisäksi meillä oli myös käytännönharjoituksia, päästiin mm. katetroimaan, elvyttämään, pistelemään, kääntelemään, siirtelemään, ..

Muun muassa nämä kirjat tuli luettua kannesta kanteen tenttejä varten..

Pari viikkoa sitten meillä myös alkoi työssä oppiminen. Suoritan sen eräässä paikallisessa vanhuspalveluyksikössä ja olen kyllä tykännyt olla. Enimmäkseen teen siellä aamua, mutta myös iltaa ja yhden yövuoronkin kävin tekemässä. Onhan tuo fyysisesti paljon rankempaa työtä kuin esim. lasten kanssa työskentely, mutta kun muistaa ergonomisen työskentelytavan, niin pääsee helpommalla. Kesäkuun alussa olisi sitten tarkoitus palata kouluun opintojen pariin.

Kaverikuva herra Luu Rankon kanssa

Kesälomaahan mulla ei ole kuin viikon verran heinäkuussa. Ollaan Jaken kanssa suunniteltu jotain kivaa sille viikolle, että pystyy edes jotenkin irrottautumaan arjesta. Suunnitelmista en nyt kuitenkaan viitsi sen tarkemmin sanoa, ainakaan vielä, sillä niitä ei ole ihan täysin lyöty lukkoon.


Nyt kuitenkin pää alkaa lyömään jo tyhjää. Aamuvuoroon herännyt jo viiden aikaan enkä muutenkaan viime yötä kovin hyvin nukkunut. Mitään en lupaa, mutta yritän kirjoittaa seuraavan kerran vähän nopeammin kuin monen kuukauden tauon kera.

Liebster Award once again..

Sain jokin aika sitten narseskalta Liebster award-kysymyshaasteen, jonka tarkoituksena on ilmeisimminkin löytää uusia alle 1000 seuraajan blogeja. Olen saanut haasteen aikaisemminkin pariin otteeseen, joten mietin ensin hetkisen otanko haasteen vastaan vai en. Mulla on kuitenkin tässä ollut niin kiire koulun kanssa, että ihan hävettää kun en ole tänne postaillut, joten päätin ottaa haasteen vastaan, osittain. Vastaan siis narseskan esittämiin kysymyksiin, mutta en keksi uusia kysymyksiä, enkä haasta ketään.

1. Mikä on lempikarkkisi?
Koska suklaa ei ole karkkia (krhm..), niin vastaan tähän että Pantteri ja Pihlaja.

2. Mitä mieltä olet suomalaisista huumoriohjelmista?
Nykyisin ei tule katsottua kovinkaan paljoa suomalaisia huumoriohjelmia, sillä jotenkin tuntuu että ne on niin väkisin tehtyjä. Mutta vanhoista huumoriohjelmista kyllä tykkään, tyyliin Kummeli ja Pulkkinen.

3. Ilkein kommentti, jonka olet saanut blogiisi?
En ole saanut vielä yhtään niin ilkeää kommenttia, ettenkö olisi voinut siihen vastata samalla tavalla tai olisi ollut pakko jättää julkaisematta. Enemmänkin ne muutamat kommentit on olleet tympeitä besserwisser-tyylisiä.

4. Kuvaile tyyliäsi (vaate/asusteet jne.) viidellä sanalla?
Mukavan rento, ei viimeisintä muotia.

5. Mikä on mielestäsi parasta keväässä?
Lisääntyvä valo ja luonto herää eloon

6. Lempihahmosi muumeissa, ja miksi?
Mörkö, tuo kaikkien pelkäämä, väärin ymmärretty hahmo.Vähän niinkuin minä. Tosin sillä erotuksella, että mua ei kukaan pelkää. Toivottavasti ainakaan.

7. Mistä unelmoit tällä hetkellä?
Ulkomaanmatkasta

8. Benji- vai laskuvarjohyppy?
Laskuvarjohyppy

9. Mitä pelkäät?
Läheisteni menettämistä

10. Mitä kokkaisit kolmen tähden illalliselle?
Ai jos tekisin ruokaa kolmelle julkkikselle? Hmmm.. alkuun varmaankin joku kiva kasvissosekeitto, pääruuaksi smetana-lohta ja jälkkäriksi suklaajuustokakkua.

11. Odotatko jo ensi joulua innolla?
Khyl! Ihan koska silloin on edes muutama päivä lomaa opinnoista :D Työvoimapoliittisessa koulutuksessa ei siis tunneta syyslomaa, talvilomaa, kesälomaa, vaan opiskellaan tauotta. On meillä kyllä viiden päivän mittainen kesäloma tulevana kesänä, koska kerrytetään jollain ihme laskukaavalla lomapäiviä sen verran, ja ensi jouluna muutama päivä vapaata, mutta siinäpä se.