You gave your promise to me and I gave mine to you..

Olipa kerran tyttö ja poika. He tapasivat toisensa Internetin ihmeellisessä maailmassa. Kahden vuoden seurustelun jälkeen poika päätti kysyä tytöltä "Tuutko mun vaimoks?", johon tyttö vastasi myöntävästi.

 

Tämä tapahtui viime viikon torstaina. Kävimme Jaken kanssa samana päivänä viemässä maistraattiin esteettömyystutkintapaperit ja varaamassa ajan vihkimiselle. Päivä jolloin toisillemme sanomme "Tahdon!" on kolmen viikon päästä. Ei siis paljoa aikaa suunnitteluille, mutta eipä sitä tarvitsekaan. Mennään siis maistraattiin jossa menee pari minsaa ja sen jälkeen lähtään Kuusamon Tropiikkiin viikonlopuksi. Sit lähisuvulle tarjotaan kakkukahvit kunhan ollaan kotiuduttu.

Ens kesänä sitten pidetään mahdollisesti vähän isommin juhlaa ja ihan avioliiton siunauksen kera. Pitäis vain päättää se päivämäärä ja alkaa sitten varailemaan pappia ja kirkkoa. Ja papiksi en ihan ketä tahansa huolikaan! On jo siis tiedossa kuka pappi meidät siunaa, tai ainakin toivottavasti siunaa.

30 päivää tutustumista minuun

Löysin jostain satunnaisesta blogista, en muista mistä, 30 päivää haasteen jossa joka päivä kerrotaan itsestä jotain. Ajattelin kokeilla, että onnistunko siinä. En voi luvata, että joka päivä kirjottaisin, sillä seuraavien 30 päivän joukkoon kuuluu sellaisia päiviä, jolloin minulla ei vain ole aikaa kirjoittaa.

Tämä postaus on haasteen esittely, eli en vielä tänään aloita sitä. Tai sitten aloitan. En vielä tiedä.

Jos joku on innokas näkemään haasteen sisällön kokonaisuudessaan, on se tässä:

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieluisin muistoni
Päivä 18 – Mieluisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani

Eli noista kaikista tulen kirjoittamaan. Pääsee lukijatkin tutustumaan minuun paremmin ja ehkä myös onnistun saamaan uusiakin lukijoita. Eihän sitä koskaan tiedä.

Arvontaa..

..ei tosin vielä ainakaan omassa blogissani vaan seuraamassani mai living blogissa. Arvontaan pääset mukaan tästä.

Palkintona siis kuvassa näkyvät koru ja myssy. Voi osallistua vain toisen tai molempien arvontaan. Minä osallistuin molempien.

Hard work never killed anybody, but why take a chance?

Huomenna se alkaa, nimittäin viimeinen työviikko. Parastahan siinä on se, että vielä torstaina aamupäivällä minulle luvattiin työsopimukseen jatkoa. Torstaina lounaan jälkeen sitten tuli info, että ei jatketakaan. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun mun sopimus on ollut että maksimissaan 50h/kk maksetaan palkkaa ja mulla on tälle kuulle tullut tunteja jo 80 ja ens viikolla tulee vielä reilu 10 lisää, eli into mennä huomenna töihin on aika pieni. Pomo kyllä lupasi että saan korvauksen kaikista tunneista, mutta saa nyt nähdä miten käy.

Perjantain pidin vapaata ja käytinkin päivän aikalailla uuden työpaikan ettimiseen. Hakemuksia en kyllä laittanut yhteenkään paikkaan, sillä en oikein löytänyt mitään sellaista työpaikkaa mikä ois ollu et "Tonne mä haen ja haluan päästä!". Zeppeliinin kyl haettiin muutamiin kauppoihin myyjää ja vaikka mulla nyt ei olekaan merkonomin papereit ja en tunne muotia kovinkaan hyvin, niin ehkä vois miettiä myös semmosta duunia. Tai sitten haen ihan pokkana töihin Konffaan joka on mun tän hetkisen työpaikan pahin kilpailija :D

Noh, ens viikon jälkeen meen työkkäriin ilmottautumaan työttömäks työnhakijaks, ni pitää kattoa jos sielt sais jotaa vinkkei uudeks työpaikaks. Kaikki työnantajat kun ei halua ilmotusta laitettavaks nettiin.

Josset sä mitään paina, vie tuuli sut mukana aina..

Luettuani Tyttö, sinä olet läski blogia, ajattelin kertoa omasta elämästäni ylipainoisena.

Olen ollut syntymästäni saakka ylipainoinen. Kun olin pieni, en edes taaperoikäinen, neuvolantäti oli sanonut äitille, että minun ruokailua voisi rajoittaa ja vähentää, sillä olin ylipainoinen. Äitini ei rajoittanut, sillä hänen mielestä kasvava lapsi tarvitsee ruokaa silloin kun lapsi on nälkäinen. Lapsena sain syödä karkkia ja herkkuja milloin halusin, vaikka minulla muka oli karkkipäivä vain kerran viikossa. Koko peruskoulun ajan olin luokallani se ylipainoinen rillipää jota kiusattiin. Yläasteella kiusaaminen vain paheni kun en pukeutunut viimeisimpään muotiin, en meikannut, tupakoinut, ryypännyt, seurustellut, .. Lohdutin itseäni  herkuttelemalla.

Kasiluokalla painoni hieman tippui kun intouduin luistelusta. Kävin säällä kuin säällä läheisellä kentällä luistelemassa kavereiden kanssa. Välillä ihan vaan luisteltiin, välillä pelattiin jääkiekkoa. Kasi- ja ysiluokan välisenä kesänä tuli pyöräiltyä paljon, jonka avusta myös sain painoani tippumaan. Ysiluokalla kuitenkin kiusaaminen jatkui ja tällä kertaa mukaan tuli yksi syy lisää kiusata: ystävystyin erään tytön kanssa joka kuunteli metallimusiikkia ja pukeutui mustaan ja mullahan alkoi myös tyyli muuttumaan. En ollut enää pelkästään muotitiedoton, rillipää ja läski, olin muotitiedoton, rillipää, läski ja saatananpalvoja. Painoni alkoi pikkuhiljaa taas nousta.

Ysiluokan jälkeen mun kiusaaminen loppui. Menin kymppiluokalle jossa tutustuin aivan ihaniin uusiin tyyppeihin. Luokalla oli kyl myös heitä, jotka olivat minua kiusanneet yläasteella, mutta jotenkin hekin ymmärsivät, että ei minua enää kannata kiusata. En siis enää kiusaamisen takia lohduttanut itseäni herkuttelemalla. Mutta painoni ei tippunut. Eikä noussut. Kymppiluokan jälkeen kun lähdin lukioon, painoa oli 20 kiloa ylimääräistä, eli painoin noin 80 kiloa.

Lukion aikaan painoni ei noussut. Mutta kun jätin lukion kesken ja muutin Haminaan, painoni alkoi nousemaan pikkuhiljaa. Ruokana oli aika usein pizzaa tai hampparia tai jotain muuta ei-niin-terveellistä. Exäni, jonka takia siis Haminaan edes alunperin muutin, rajoitti myös liikkumisiani ja elämääni. En saanut esim. lenkille lähteä ilman häntä, en saanut oikeastaan tehdä mitään ilman häntä tai hänen lupaansa. En aikoinani tiedostanut sitä, mutta nyt tiedostan, että kärsin Haminassa masennuksesta ja se laittoi minut syömään vain huonommin ja huonommin. Haminassa lihoin 50 kiloa. Painoin siis 130 kiloa, ellen enemmänkin, kun muutin takaisin Ouluun.

Muutettuani takaisin Ouluun, muutin ruokailutottumukseni ihan kokonaan. Jätin hampurilaiset vähemmälle, karkit ja muut herkut vähemmälle ja aloin/sain alkaa syömään kunnollista kotiruokaa joka päivä. Aloitin myös lenkkeilyn. Paino tippui noin 15 kiloa, ellei enemmänkin. Oloni parani huomattavasti.

Rakastuin. Petyin. Olin yksinäinen. Lohdutin itseäni herkuilla. Paino alkoi taas nousemaan. Muutamaa kuukautta myöhemmin tutustuin Jakeen. Jakeen joka halusi hemmotella minua hyvillä ruuilla ja herkuilla. Paino nousi takaisin sinne 120 kiloon.

Viime maaliskuussa päätimme Jaken kanssa aloittaa vähähiilarisen ruokavalion, tai ainakin poistaa pasta, peruna ja riisi ruokavaliosta. Karkitkin onnistuin jättämään pois ja pahin paheeni maitosuklaa vaihtui tummaan 86% suklaaseen. Heinäkuuhun asti kaikki meni hyvin, vaikka välillä tulikin pieniä lipsahduksia, mutta painoa oli ennen Italian reissua 10 kiloa vähemmän kuin maaliskuussa. Italiassa ruokavalio oli pastaa, vaaleeta leipää, tomaattia, kesäkurpitsaa, .. Tuota luokkaa ja paino tippui 2 kiloa lisää. Italian reissun jälkeen tuli enemmän ja enemmän lipsuttua. On syöty perunaa, pastaa, riisiä, herkuteltu karkilla, jäätelöllä, leivoksilla, .. ja Italian reissun aikana lähteneet kilot on tullu takas. En anna sen kuitenkaan masentaa.

Unelmana olisi, että joskus vielä painan 80 kiloa. Siihen painoon olisin tyytyväinen. Normaalipainoinen olisin jos painaisin jotain välillä 60-70 kiloa pituuteni ollessa 167cm.

Ja loppuun kevennykses Jukkapojan Pläski-biisi Pihtiputaan kuoron laulamana :)

Uusi perheenjäsen..

Heinäkuun alussa aloimme miettimään hankintaa, puolessa välin kuuta oli jo melkein varmaa sen hankinta mutta päätimme odottaa Italian reissun yli. Kun tulimme kotiin Italiasta oli aika ryhtyä toimeen. Vain muutamaa päivää myöhemmin se tapahtui..


Sain uuden miniläppärin!

Kyseessä on Sony VAIO:n Y-sarjan miniläppäri. Laajakuva 11,6" näyttö, Windows 7, 320 gigan kovalevy, 4 gigaa keskusmuistia ja väriltään hopea. Alunperin mietin pinkin hankkimista, mutta tulin siihen lopputulokseen, että pinkkiin saattaa kyllästyä nopeasti ja sitä väriä ei sitten niin helposti vaihdetakaan. Hopea on sentään suhteellisen neutraali värinä ja eikä ainakaan tuon näytön ympärillä olevaa aluetta edes huomaa kovin helposti. Pinkin olisi huomannut liian helposti.

Olen nyt käyttänyt tätä maanantaista lähtien ja oon todella tyytyväinen. Entinen läppäri alkoi jo olemaan enemmän haitaksi kuin hyödyksi. En esimerkiksi edes uskaltanut ajatella tänne kirjoittamisesta kun se jo kuumui niin paljon, että jumahti. Vähänkään raskaampi sivusto niin maks. 5 minsaa ja jumahdus. Myös akku oli ihan romuna. Ei kestänyt virtapiuhaa ottaa irti, sillä kone sammui heti. Ei pysyny akussa virta puolta sekuntia kauempaa. Ei siis pystynyt seikkailemaan kämpässä entisen koneen kanssa, mutta nyt onnistuu sekin. Tälläkin hetkellä käytän tätä uutta ihanuutta pelkän akun voimalla, ei oo virtapiuha paikallaan. Ja tämän ihana keveys. Painoa vain 1,5kg ja edellinen painoi jotain 5kg paikkeilla.

Pitää vain opetella käyttämään tätä uutta näppistä, sillä tässä on kuitenkin ihan erilainen näppis kuin vanhassa. Pitää esimerkiksi painaa hieman enemmän jotta saa kaikki kirjaimet tekstiin. Välillä huomaa että painaa liian hennosti kun typoilee ja "unohtelee" kirjaimia pois Mutta eiköhän se tästä.

Ciao!

Nyt on palattu kotiin Italiasta ja muutama päivä levättykin sen jälkeen, joten ajattelin että nyt voisi olla hyvä aika kirjoittaa raporttia matkasta.

Menomatka sujui todella mukavasti, mitä nyt venailut lentokentillä ei ollu mitään mukavaa. Oulun lentokentäl check-in tehtiin tiskillä, mutta Helsinki-Vantaalla tuli tutustuttua check-in automaagiin. Hieman piti ihmetellä että mitenkäs se toimii, mutta onneksi siinä kuitenkin oli jonkin sortin ohjeita välillä, niin onnistui check-inin teko. Lennot meni muuten hyvin, mutta Amsterdam-Torino välillä hieman pelotti, että pysyykö kone ilmassa :D Kone oli mallia sardiinipurkki ja se nitis ja natis. Sit jotenkin omituisesti joku ötökkä oli päässyt kahden tiiviin ikkunalasin väliin! Ei oikein enää vakuuttanu se ikkunoiden tiiviys.. Mutta pääsinpä kuitenkin sen lennon aikana ihastelemaan Alppeja! Teki kyllä Alpit suuren vaikutuksen tähän tyttöön. Sitten vielä kun aurinko oli just silloo laskemassa, niin näky oli aivan mahtava..

Torinossa oltiin n.20 minsaa etuajassa ja mentiinki siinä sitten heti Hertzin luukulle hakemaan auto. Saatiin aivan upea Lancia Ypsilon 1.2l moottorilla varustettuna. Sillä oli kyllä niin ihana ajaa kun kiihtykin niin nopeasti. *nostaa sarkasmikortin esiin* Oikeesti se oli kyl ihan kaamee kippo, mut kyllähän se meitä kiltisti kuljetti sinne minne haluttiinki. Pahempaa ku toi auto oli Italian liikennekulttuuri. Italialaiset ei osannu käyttää vilkkuja, ei tienny mitä meinaa turvaväli, nopeusrajotuksiakaan siel ei noudatettu vaan 30km/h alueellakin ajettiin satasta, jne. Auton parkkeerauskin oli kyl mielenkiintosta italialaisilla. Jos ei löytyny vapaata parkkia, ni sitten hätävilkut vaan päälle, jos jakso, ja auto jätettiin vaikka keskelle kulkuväylää. Ja tohon liikennekulttuuriinha me päästiin tutustumaan jo heti ensimmäisen autoreissun aikana, eli kun ajettiin Torinosta Sommariva Pernoon. Keskellä yötä, pilkkopimeessä. Meinas tulla jännäkakka muutaman kerran sen reissun aikaan. Ja ilman navigaattoria ei oltas varmaan vieläkään päästy perille :D Siitä oli kyllä hyvä apu, nimittäin risteykset oli tyyliä "kun lähdet oikealle pääset seuraaviin kymmeniin paikkoihin, kun lähdet vasemmalle pääset muutamaan paikaan tai jos jatkat suoraan pääset ehkä jonnekin". Päästiin kuitenki tosiaan hengissä sit perille Jaken tädin luokse ja melkein heti sit olikin aika mennä nukkumaan pitkän päivän päätteeksi.

Perjantai oli lepäämispäivä, mutta lauantaina lähdettiin ihastelemaan Barolon kylää ja linnaa. Barolo on tunnettu viinistään ja siellä sit katsoi minne katsoi niin näkyi viinitarhoja. Barolon linnakin oli tehty viinimuseoksi, jossa pääsi tutustumaan viinin historiaan ja sen tekemiseen. Barolossa syötiin myös ensimmäiset jäätelöannokset, mie otin sitruunaa ja mansikkaa ja Jake pelkkää sitruunaa. Sitruuna oli kyllä oikein nom! Sunnuntaina lähdettiin käymään Bossolascossa, joka oli myös todella kauniiden maisemien ympäröimä ja sielläkin päästiin maistelemaan jäätelöitä. Siellä mun suosikiksi nousi minttu. Baroloon ajettiin itse mutta Bossolascoon mentiin Jaken tädin miehen kuskaamana. Molemmilla reissuilla mukana oli myös perheen vanhin tytär. Maanantai oli taas lepopäivä mutta tiistaina mentiin käymään Racconigin linnassa, joka oli yksi Savoyn kuninkaallisen suvun kesäasunnoista ja yksi Unescon maailmanperintö kohteista. Sinne meidän tulkiksi lähti Jaken tädin molemmat tytöt. Siellä oli myös hyötyä siitä, että näytän ikäistäni nuoremmalta. Alle 18-vuotiailla oli nimittäin ilmainen pääsy tutustumaan linnaan. Kyllähän se hieman kun kuitenkin päivää vajaa 28-vuotiaana menee niin tuntuu pahalta kun luullaan 10 vuotta, ellei enemmänkin, nuoremmaksi kuin on. Oh well, that's life..

 

Barolon linnan sisäänkäynti

Maisemaa Barolossa.. ja minä makkaroideni kera :P

 Racconigin linna

Keskiviikkona mun synttäreiden kunniaksi lähdettiin käymään Torinossa. Jätettiin auto kävelymatkan päähän keskustasta ja sitten tassuteltiin ensimmäisenä Museo Egizioon. Se oli kyllä omalla tavallaan mielenkiintoinen kokemus kun ei ole aikaisemmin päässyt kokemaan tuollasta museota. Mutta toisaalta se oli myös pettymys. Jotenkin odotti että se ois ollu mahtavampi museo, yms. kun kuitenkin Kairon museon jälkeen suurin Egyptiin erikoistunut museo, mutta ei. Mutta onpahan tullut käytyä. Egiziosta lähdettiin suuntaamaan katsomaan Duomoa, mutta sitä ennen "törmättiin" Palazzo Realeen ja Palazzo Madameen, jotka molemmat toki kuuluivat Savoyn kuninkaalliselle suvulle ja Unescon kohteisiin. Kumpaankaan ei kuitenkaan menty sisälle. Duomossa olisi ollut mukava käydä sisällä, mutta se oli ilmeisestikin remontissa niin ei päässyt. Mutta tulipahan sentään nähtyä sekin ulkopuolelta. Eikä ollu edes mikään hieno. Oulun Tuomiokirkkokin on hienompi. Duomolta sitten lähdettiin kävelemään takaisin autolle ja otettiin suunnaksi Sommariva Perno.

 Museo Egiziossa sfinskin vieressä

Loppuaika menikin sitten ihan Sommarivassa. Parina päivänä käytiin ihastelemassa keskustaa ja niistä toisena päivänä käytiin myös syömässä jäätelöä. Sommarivassa parasta jäätelöä oli suklaa ja pistaasi. Lauantaista tuli ehkä mun suosikkipäivä koko Italiassa olo ajasta. Puolilta päivin Jaken tädin miehen sukulaisia tuli kylään ja syötiin yhdessä lounasta pihalla. Sen jälkeen kun sukulaiset lähti, alettiin valmistautumaan iltaa varten, eli pizzan tekoon! Pihalla oleva uuni siis lämpiämään, pizzataikina valmistumaan, päällysteet valmiiksi, ... Seitsemän aikaan sitten alkoikin tulemaan lisää ihmisiä paikalle ja ensimmäiset pizzat saatiin uuniin. Syöjiä oli noin 15 ja pizzoja tehtiin sama määrä. Oli kyllä hyvää pizzaa! Nom! Tulipahan opittua että miten kunnollinen pizza tehdään.

 Om nom nom...

Sunnuntai meni ihan totaalisesti laiskotellessa. Maanantaina sitten olikin pakkauspäivä ja tiistaina alkoi paluumatka Suomeen.

Tiistaina herättiin 7 aikaan, 9 aikaan syötiin ja 10 aikaan lähdettiin kohti Torinon kenttää. Oltiin kentällä joskus 12 aikaan ja ekkana tietenkin palautettiin auto. Sitten tekemään check-in automaatille ja odottamaan että kello ois 14 jolloin pääsee jättämään matkalaukut kuljetettavaksi. Lento Torinosta Pariisiin lähti ajallaan ja oltiin myös ajallaan Pariisissa. Pariisissa jäi noin tunti aikaa ennen ku lento Helsinkiin lähti ja ajattelin että olisin kierrellyt eri kaupoissa sen aikaa. Pffft.. ainoostaan yksi kauppa oli auki ja siellä myytiin vaan karkkia, viinaa ja tuoksuja/hajuja. Toki muissa terminaaleissa olisi saattanut olla enemmänkin kauppoja missä käydä, mutta en tiedä miten niihin muihin terminaaleihin olisi päässyt järkevästi. Ja kun aikaakin oli kuitenkin rajoitetusti, niin en viitsinyt lähteä seikkailemaan. Helsingin lento lähti noin 20 minuuttia myöhässä, mutta oltiin kuitenkin ihan ajallaan Helsingissä. Helsingissä sitten odottelemaan ensin matkatavarat ja sen jälkeen tekemään check-in Helsinki-Oulu välille. Päätettiinkin, että otetaan Norwegianin lento niin päästään nopeammin kotiin. Lento Ouluun lähti 7 ja matkatavarat pääsi luovuttamaan vasta 5 aikaan, joten 6 tuntia tuli istuttua/nuokuttua kentällä ennen kuin pääsi edes turvatarkastukseen. Mukavaahan olisi ollut jos olisi voinut nukkua siinä, mutta eipä sihen oikein ollut mahdollisuutta kun ympärillä metelöi tuulipukukansa joka oli lähdössä Turkkiin. Lentokoneessa sitten kuitenkin onnistuin torkkumaan ja en ollut ihan niin pihalla maailman asioista kun päästiin Ouluun. Ja siinä vaiheessa kun kone oli Oulussa, olin valvonut vuorokauden. Kotiin kun pääsi niin ensimmäisenä tuli käytyä suihkussa. Koitettiin myös Jaken kanssa olla reippaita ja olla menemättä nukkumaan, mutta kyllähän se sitten puolilta päivin oli pakko mennä päikkäreille ja nukuttiinki pari tuntia. Sitten jaksoikin valvoa iltaan ja ei kyllä illallakaan tarvinnut unta kauaa houkutella.

Tuossa nyt oli suurinpiirtein kerrottuna se, miten lomamme vietettiin. Jotain asioita kuitenkin jätin tuosta pois, mutta kerronpa ne nytten.

Sommariva Perno oli todella kaunis pieni kaupunki. Näkymät majapaikasta olivat mahtavat, viinitarhoja kaikkialla. Majapaikan puutarhasta sai tuoreita tomaatteja, kesäkurpitsaa, omenoita, persikoita, viikunoita, luumuja, pähkinöitä sekä tietenkin viinirypäleitä jotka tosin eivät olleet kovin hyviä syömistä ajatellen. Majapaikassa oli myös ihania kissoja <3 Emokisu ja 4 pentua sekä naapurin kissa. Pennut oli puolivillejä, mutta tulivat kyllä lähelle jos oli ruokaa tarjolla. Ja ne oli ihania! Oisin voinu ottaa ne kaikki itelle.

 Täplä

Mörkö, Kinuski ja Kerma

Ruokakin oli todella hyvää, vaikka se olikin aika pastapainotteista. Mutta jokaisen ruuan lisänä oli tarjolla myös herkullisia tomaatteja ja mozzarellaa ja salamia. Ja tomaatit oli kyllä paljon parempia kuin Suomessa myytävät tomaatit. Niiden kahden lajikkeen nimeä en muista, mutta yksi oli Bull's heart ja siltä se kyllä näyttikin. Iso ja mehevä sydämen muotoinen. Ravintoloiden ruokia ei tullut syötyä, joten niistä en osaa mitään sanoa.

 Näitä tomaatteja Suomeenkin, kiitos!

Kielitaito italialaisilla on aika rajoittunut, eivät oikein halunneet puhua englantia. Onneksi kuitenkin selvittiin elekielellä ja aika usein Jaken täti tai tytöt olivat mukana ja he tarvittaessa tulkkasivat. Ainoat jotka italialaisista asiakaspalvelijoista osasivat puhua englantia olivat Barolon linnan infossa, Torinon lentokentän lähellä olevalla bensiksellä ja kun palautettiin auto Hertzille.

Muistoja lapsuudesta..

Jokin aika sitten osallistuin Facebookissa 30 Day Movie Challengeen ja siellä oli yhden päivän kohdalla "First movie you ever remember watching" ja aloin sitten miettimään, että mikäköhän. Monia elokuvia tuli mieleen, joista sitten piti valita yksi joka olisi mahdollisesti se ensimmäinen. Päädyin "The Secret of NIMH" -elokuvaan. Se oli aikoinaan ihana mutta samalla niin pelottava. Varsinkin rotat ja se pöllö sai mut pelkäämään. Mutta rouva Brisby oli rohkea! Ihailin häntä. Ja se varis oli ihanan höppänä. Ja koska traileria en saa laitettua tähän esille (embedding disabled by request), niin tässä linkki siihen. Mutta kuvan saa aina laitettua :P

Toinen muisto lapsuudesta tuli mieleen, kun tuossa jokin aika sitten käytiin Jaken kanssa Anttilassa katselemassa leffahyllyjä ja siellä näin Sandybell DVD-boxin! Lapsena omistin pari eri Sandybell-leffaa VHS:nä ja katsoin ne niin monta kertaa, että nauhat melkein kuluivat loppuun. Katselin ihan lumoutuneena sitten Anttilassa tuota boxia ja jopa mietin sen ostamista, mutta jätin sen kuitenkin vielä hyllyyn odottelemaan. Siinä olisi kaikki jaksot/leffat, myös ne mitä ei Suomessa ole aiemmin ollut saatavilla. Ainoa vika siinä vain on se, että puhe on japaniksi! :D Oon nimittäin tottunut siihen, että Sandybell puhuu ruotsia.



Muitakin lapsuusajan sarjoja/leffoja joista on hyviä muistoja on monia. Maija Mehiläinen, Tao Tao, Tohtori Sykerö, Barbapapa, TMNT, Snorkkelit, Smurffit, yms. Mutta nuo kaksi ovat kyllä sellaisia, mitkä pysyvät mielessä aina!

Millaisia muistoja teillä lukijoilla on lapsuudesta sarjojen/leffojen osalta?

I'm walking in sunshine..

Kongressi tuli ja kongressi meni. Kolmen kongressipäivän aikana tuli tehtyä töitä varmaan lähemmäs 40 tuntia. Hieman oli väsymystä ilmassa jo ensimmäisen päivän jälkeen, mutta hyvin jaksoin kaikki loppupäivätkin kun jätin kongressin iltamenot, eli kaupungin vastaanoton ja kongressi-illallisen väliin ja nukuin pitkät yöunet. Toisaalta harmittaa kyllä kun en mennyt sinne illalliselle kun siellä oli esiintymässä Huutajat. Aasialaiset oli kuulemma ollu ihan haltioissaan :D Mutta alkudrinkeistä ne ei ollu oikein tykänny siel. Oli ollu tervaisat drinkit, niin alkoholia sisältävää kuin ilmankin alkoholia ja kuulemma ollu sen juonti ku ois tervaa juonnu :D Moni suomalainenki oli jättäny juomatta. Mutta kongressi meni muutamia kommelluksia lukuunottamatta todella hyvin.

Tässäkin kuussa on tullut oltua töissä reilut 10 tuntia, varmaan lähemmäs 20. Syyskuussa olisi seuraava kongressi ja siihen nyt pitänyt alkaa tekemään kaikkia painotuotteita. Mutta seuraavat 3 viikkoa aion pitää lomaa.

Italian reissukin alkaa jo ens viikon torstaina. Tuntuu että vastahan ne lentoliput osti tai että vastahan sitä alettiin suunnittelemaan. Mutta siitäkin on jo reilu kk aikaa kun alettiin suunnitteleen ja liputki ostettiin aika pian sen jälkeen. Edellises postaukses kun mainitsin auton vuokrauksesta niin sekin on nyt toteutunut. Torinon lentokentällä meitä odottaa joku kuppanen pastakulho jolla sitten edetään paikasta toiseen. Eka reissu ois lentokentältä Sommariva Pernoon, n.50km matka, Jaken tädin luokse.

Menopäivästä tulee kyl pitkä. Kotoota pitää lähtä jo 6 jälkeen, sillä eka lento on jo 8:30 Helsinkiin. Helsingissä ollaan 9:35 ja siel pitäs pari-kolme tuntia odotella, että pääsee tekemään lähtöselvityksen Hel-Amsterdam-Torino lentoihin. Helsingistä lento lähtee 14:05 ja Amsterdamissa ollaan 15:35 (paikallista aikaa) ja siellä sit odottelua reilu 4 tuntia, jotta lento Torinoon lähtee. Torinossa sitten ollaan joskus 22:00 (jälleen paikallista aikaa) ja sielt sit hiukka päälle tunti autolla Sommariva Pernoon. Eli hyvällä onnella on ehkä jo 23:30 perillä :D

Paluumatka taas.. Lento lähtee Torinosta 16:05 ja on Pariisissa 17:30 josta lento Helsinkiin lähtee 19:00 ja Helsingissä on 23:00. Ja sitten nukutaan yö lentokentällä ja 6 aikaan lähtään linkulla kohti Tikkurilan juna-asemaa ja otetaan pendolino Ouluun. Eli kotona ollaan sitten n.22 tuntia sen jälkeen kun ollaan lähdetty Torinosta. Jipii!