Kuka arvaa mitä on tapahtunut? *kuulee arvauksia* AIVAN OIKEIN! Tällä tytöllä ei ole enää silmälaseja! Tämä on se salaisuus mistä olen puhunut muutamassa aiemmassa postauksessa.
Tuossa joskus heinäkuun alussa alettiin mun vanhempien kanssa puhumaan siitä kuinka mulla on huono näkö ja siinä sitten mietittiin, että oiskohan mun aika suunnata silmäleikkaukseen. Varasin sitten ajan ODL:n silmäklinikalle silmien esitutkimukseen ja tutkimusaika oli päivä ennen synttäreitäni. Siellä siis tutkittiin mun silmien sopivuus leikkaukseen ja puhuttiin eri leikkausvaihtoehdoista. Optikko joka teki tutkimuksen kertoili myös omista kokemuksistaan ja kuinka leikkaus on helpottanut monia asioita, mm. uimahalliin menokaan ei enää tunnu pakkopullalta kun näkee kunnolla ja ei tarvitse olla ihan sokkona siellä. Koska mun silmät sitten saivat lausunnon "sopivat leikattavaksi", niin tokihan se aika piti leikkaukseenkin varata.
Eilen sitten pienoisen jännityksen kera suuntasin uudestaan ODL:n silmäklinikalle ja kello 8:50 todella mukava sairaanhoitaja pyysi minut huoneeseen. Ensimmäisenä hän kysyi, että haluanko esilääkityksen eli rauhoittavan. Toki sen otin, sillä jännitys oli kuitenkin ihan huomattava ja halusin mennä rentoutuneena leikkaukseen. Samalla sitten hoitsu kertoili miten leikkaus etenee ja miten sitten leikkauksen jälkeen tulee toimia. Tämän "puhuttelun" jälkeen odotin hetken että leikkaava kirurgi ottaisi minut vastaan ja tutkisi onko silmissäni tapahtunut jotain joka estäisi leikkauksen. Mitään estettä ei onneksi ollut, joten ei muuta kuin laserointiin.
Laserointia varten mun silmäripset teipattiin pois tieltä ja sen jälkeen alkoikin se kamalin osuus. Ensin puudutustipat silmiin, sitten luomenlevitin paikalleen ja sen jälkeen vielä sellainen ihme kuppi. Sitten piti katsoa vihreää valoa ja siinä samalla laser leikkas läpän ja näkökyky meni ihan täysin. Sitten siirtyminen toisen laserin alle joka sitten teki sen näönparannusleikkauksen. Sitten taas takaisin sen vihreän valon alle ja kirurgi laittoi läpän paikalleen, sitten hoitsu laitto tipat ja voilá, kaikki ohi. Tämä tehtiin siis ensin oikealle silmälle ja sen jälkeen vasemmalle silmälle. Kipeää ei tehnyt missään vaiheessa, mutta pienoista paineen tuntua oli koko ajan. Enemmän se tuntui vasemmassa silmässä ja hoitsu sanoikin että se on ihan normaalia että vasemmassa tuntuu pahemmalta kun ihmisen hermosto on vasemmalla herkempi. Mutta mikä parasta, pystyin jo heti leikkauksen jälkeen katselemaan maailmaa huomattavasti paremmalla näöllä, ei edes rannekellosta aikaa katsoessa tarttenu tihrustaa vaan näki ihan selkeästi. Kuitenkin sitten leikkauksen jälkeen sain päähäni hienot suojalasit ja minulle sanottiin, että mulla on puol tuntia aikaa tehdä mitä haluan ja sitten lääkäri tarkistaa silmien tilanteen.
Kävin siinä sitten odotellessa maksamassa esitutkimuksen ja soitin myös äitille kertoakseni selvinneeni hengissä leikkauksesta ja siinä puhelun aikana mun silmät halus olla mieluummin kiinni kuin auki. Mietinki sitten siinä että mitenköhän lääkäri pystyy tutkimaan mun silmät jos en edes pysty niitä pitämään auki kunnolla :D Noh, kyllähän se onnistui kun oli tottunut lääkäri ja kuulemma ihan normaalia että silmät haluaa olla siinä vaiheessa enemmän kiinni kuin auki. Kun lääkäri oli tutkinut silmät, niin sain luvan lähteä kotiin. Onneksi olin jo Jakelle ilmoittanut ajoissa että pääsen pois, niin ei tarttenut kauaa odotella Jakea ODL:llä. Jake saikin sitten toimia mun opaskoirana kun en tosiaan voinu pitää silmiä auki. En tajua miten jotku pystyny suuntaamaan linja-autolle siinä vaiheessa yksin :D Onneksi siis Jakella on kesäloma niin se pysty mut hakemaan.
Eilinen päivä sit menikin totutellessa kattomaan maailmaa ilman silmälaseja. Suojalasit mulla oli päässä koko päivän ja myös viime yön ja niitä pitäisi vielä viikon verran pitää öisin päässä. Ei siis tarvinnut enää tänään päivällä niitä pitää, onneksi. Saikkua sain töistä eilisen ja tän päivän. Tänään piti myös alkaa tiputtelemaan silmiin antibioottia ja kostutustippoja. Antibioottia tiputellaan pari viikkoa ja kostutustippoja tosi pitkään, useempi kuukaus. Hieman mietitytti että miten toi tippojen tiputtelu onnistuu kun mun silmissä on sen verran herkkä räpsyrefleksi, mutta ihan hyvin oon onnistunu, pitää vaan varata tarpeeks aikaa.
Kuukauden päästä olisi sitten kontrolli ja siellä katotaan miten silmät lähteny parantumaan ja onko näkö kondiksessa. Ja jossain vaiheessa on vielä yksi kontrolli ja jos silloin huomataan että ei ole päästy tavoitteisiin, niin mahdollisuus uusintaleikkaukseen. Mutta toivotaan että ei tuota uusintaleikkausta tarvitsisi.
Ja koska joku kuitenkin kysyy että miten mulla oli varaa leikkaukseen kun on niin kallista, sanon sen verran, että aina voi sopia maksutavoista ja siitä kuka maksaa minkäkin verran.
Onko lukijoideni joukossa ketään leikkauksessa käynyttä tai sellaisesta haaveilevaa?
